mummon hattu

Tämmöinen hattunen valmistui eilen. Siitä tulee vähän mieleen mummon hattu. Rento, vähän iso ja pyöreä. Juju tästä hatusta löytyy tuolta päältä. Eli hattua aletaan nelomaan niinkuin pinwheeliä. Idea napattu Novitan uusimmasta numerosta ja ohjetta hieman muokattu omaan makuun sopivammaksi. Lanka on messuhankintojani: Mirasol Hacho 100% merino wool.

pieni pala

Sain viikonloppuna pienen rakkaan esineen äidiltäni. Mummoni vanha kristallilamppu sai uuden elämän vanhempieni luona. Minä sain siitä muutaman osan itselleni. Olen niin onnellinen, niin pienestä. Pujotin yhden kristallin helmikoruuni. Se sopi siihen kaikessa yksinkeraisuudessaan. Nyt voin kantaa kaulassani pienen palan muistoa. Rakasta sellaista.

jupinaa

Tämä teksi sisältää vuodatusta....

No nyt se nimeltämainitsematon tauti on rantautunut tännekkin. Vanhempi poika sai eilen äkillisen korkean kuumeen ja lihas- sekä pään särkyä. Soitin heti terveysasemalle ja sieltä sain ohjeiksi tarkkailun. Kuulema äitinä tiedän milloin tilanne ei ole enää normaali...

Lääkäri aikaa ei saanut. Ystävän kehoituksesta soitin yksityiselle lastenlääkäriasemalle. Sainkin ajan heti erittäin pätevälle lastenlääkärille. Syy miksi halusin lääkärille pikaisesti, oli toive saada Tamiflu kuuri mahdollisimman pikaisesti. Olen ymmärtänyt että kaikille lapsille suositeltaisiin kyseistä lääkettä tähän riehuvaan virukseen ( ja se lääke on aloitettava mahdollisiman pian oireiden alettua, muuten tehoa ei välttämättä ole).

Menimme lääkäriasemalle, odotimme viisi minuuttia, pääsimme lääkärinhuoneeseen. Lääkäri oli ihana. Teki perusteellisen tarkastuksen ja sanoi, ettei päältäpäin välttämättä sanoisi kyseessä olevan tuo kyseinen tauti. Lähetti pikatasteihin labraan. Odotimme kaksi munuuttia ja pääsimme testiin (testi otettiin nenästä). Odotimme 15 minuuttia ja saimme tuloksen. Erittäin selvä ja vahva A-virus. Saimme lääkereseptin. Aloitimme kuurin heti kotiin päästyämme. Tähän menessä poika oli mennyt jo selvästi huonommaksi. Oksenteli, tärisi ja kuume oli todella korkea.

Tänä aamuna poika on jo paljon paremi. Kuumetta ei enää ole ja ruokakin on jo maistunut. Nyt jo jaksaa leikkiä.

Ei voi muuta kuin ihmetellä. Julkisella puolella emme edes saaneet lääkäriaikaa, tai vaikka olisimme lääkärille päässyt, tuskin lääkettä olisimme saanut, sillä vasta nuo testit osoittivat sen vahvan viruksen läsnäolon. Terveyskeskuksihan ei noita pikatestejä oteta. Ja nyt todella saimme varmuuden että kysessä on tuo nimenomainen tauti. Tietää mitä täällä on odotettavissa. Ja nyt riittää pelkkä puhelinsoitto lääkärille ja hän kirjoittaa reseptejä sitä mukaan, kun tarve vaatii. Aikaisessa vaiheessa vain pitää soittaa.

Lääkärissä käynti maksoi kelakorvauksen jälkeen 90 euroa. Eli taas tuli nähtyä, että rahalla saa hoitoa, muuten joudut nojautumaan täysin omiin tuntemuksiin ja sinun pitää äitinä tietää milloin kyseessä on vakavampaa!

(Niin ja mainitaan vielä loppuun että poika oli saanut rokotteen heti kuin se oli mahdollista, eli maanantaina. Mutta eipä siitä sitten hyötyä ollut)

puks puks puksuttaa

Täällä höyrytään ja tehdään. Käsillä tekemisen tarve suuri. Ideoita pulppuaa ja kädet yrittävät pysyä perässä. Nyt syntyy joululahja neuleita, pieniä koristeita, saippuaa ja mikä ihaninta: olen saanut poikien huoneeseen valtavan muutoksen aikaiseksi. Lisään kuvia huoneesta myöhemmin. Kunhan saan maalattua kaavailemani taulun pojille.

Mukavaa kun on inspiroitunut olo!!!

haaste

Sain Vinksin vonksin Annalta haasteen.

Pitäisi kertoa mitä tavaroita ei omista ja miksi. Hauska haaste.Tässäpä siis omia pohdintojani

*kuivausrumpu

Vie hiveästi sähköä ja vatteet kuivuu myös narulla. Kesällä on kiva kuivat pyykkiä ulkona narulla.

*mankeli

Olen ajatellut aina, että tämä on kyllä turhaakin turhempi kapistus, mutta nyt on alkanut houkuttaa ajatus mankeloiduista lakanoista...

*leipäkone

Leipää voi paistaa uunissa ja hyvää tulee niinkin. Mies on nyt ruvennut puhumaan kyseisestä koneesta.Olisi kuulema ihana herätä aamulla vastapaistetun leivän tuoksuun ja saada lämmintä höyryävää leipää aamiaiseksi. Kuulustaa kieltämättä hyvältä....

*saumuri

Tämän kyllä oikeasti haluaisin. Helpottaisi suunnattomasti ompelua ja varsinkin niiden trikoovaatteiden tekoa.

*trampoliini

Nyt kun meillä on tuo piha. lapset sitä kauheasti pyytelevät. Meillä ei periaatteessa sitä mitään vastaan ole, mutta olisikko se vain hetken ilo... Vai tulsiko oikesti käytettyä.... Ehkäpä mökille voisi sellaisen hankia. En tiedä.

*dvd soitin

rikkimenneen tilalle ei olla uutta hankittu. Elokuvat ja musiiki hoituu tietokoneen kautta.

Tässä nyt tälläisiä mieleen tulleita isompia tavaroita. Haaste lähtee eteenpäin Pienen sukkapuodin Piialle ja Mirkalle. Ja muutkin kiinostuneet voivat tästä haasteen napata!

ovi koreaksi

Tälläinen kranssi syntyi eilen illalla. Kynttilän valossa teekupin kera. Helppo ja nopea. Kyllä meille nyt on Joulun odotus virallisesti astunut sisään. Läpikäytiin joulukoristeita lasten kanssa tänään. Jouluvalotkin löytivät. Pihan suuri pensas koristellaan vielä tänään.

Tampereen reissu oli muuten erittäin onnistunut. Kiitos Jonna laatuseurasta!

Tuliaisia on jos jonkinlaista. Niistä kuvia myöhemmin.

totuttelemista ja tottumista

Kaipaan minä vieläkin vanhaa kotiamme. Tai en ehkä niinkään sitä pelkkää sisätilaa, vaan kaikkea siihen liittyvää ympäristöä. Se paikka oli minulle niin koti. Siellä oli meri, siellä oli metsä, siellä oli se meidän lähikauppa ja siellä oli paljon minulle läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Siellä oli myös pieni rakennettu lampi ja siellä oli paljon nuijapäitä. Lapsille tärkeitä muistoja liittyy myös sinne. Välillä itkettää ja kyyneleet tulevat silmiin. Niin iso on ikäväni.

Toisaalta olen minä jo tännekkin kiintynyt. Voin istua keittiön pöydän äärellä ja katsoa ikkunasta kuinka lapset tekevät lumiukkoa pihalle. Voin polkaista saappaat jalkaan ja avata oven. Ja kas olenkin jo pihalla. Kyllä minä pikkuhiljaa kiinnyn tähän kotiin. Ehkä sitten pikkuhiljaa myös tähän ympäristöön.

Odotan jo ensi kesää ja sitä kun voin rauhallisin askelin, paljainjaloin kävellä pihanpoikki pyykkikori käsissäni. Ripustaa pyykkejä ja nauttia auringon lämpimästä paisteesta.

Mutta nyt minua ilahduttaa tuo lumiukko, joka on kääntänyt kasvonsa leveästi hymyille kohti aurinkoa, kädet suureen halaukseen ojennettuina.