keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ja sitten tuli syksy








Ei, tämä vuoden aika ei ole minun. Syksyinen maisema on kyllä kaunis, mutta muuten voisi jäädä tämä väliin. Tämäkin päivä vahvistaa vain tunnetta. Tihkusade, kiukutteleva kolmevuotias. Täpötäydet bussit. Kuski vaan nostelee hartioitansa eikä ota kyytiin. Mutta kun olisi mentävä muskariin. Ja haettava tyttö eskarista. Niskaan särkee ja vihloo. Tosin se on oma syyni. Se onkin ehkä se piristävin asia tänään. Eilen laitettiin kuva. Siinä se nyt sitten on. Pysyvästi.

5 kommenttia:

Anna Vee kirjoitti...

Minun kyllä on, tämä syksy, mutta valon puute alkaa heti ahdistaa. Varmaan täytyy hakea iso purkki D-vitamiinia jos meinaan pärjätä läpi koko talven.

Ihastelin pysyvää kuvaa. Tykkään siitä kun valitaan sellainen, joka ei ole jo kaikkien tatuoitujen iholla. Kaunis. :)

Nonna kirjoitti...

Wau. Tatska. Onnea! =)

sade kirjoitti...

upea kuva!
mun pitäis kanssa mennä. Yhdessä tatuoinnissa on kaksi neljästä lapsesta. pitäisi lisätä kaksi nuorinta <3

Tirpana kirjoitti...

Ansku: Täällä D-vitamiinit otettu jo kovaan käyttöön :)
Kiitos tuohon kuvaan liittyvistä sanoistasi. Suunnittelin ja piirsin itse kuvan. Pitkään mietin ja harkitsin. Sille kuvale löytyy ihan oma tarinansakkin. Tykkään kuvista, joilla on oma merkituyksensä kantajallensa.

Nonna: Kiitos!

sade:Kiitos! Mullakin jo mietinnässä uusi kuva :)

HUVIlassa kirjoitti...

Minä jo katsoinkin, että tuoreelta näyttää pinta... kaunis!!
Minullakin yksi tissikuva. saakohan täällä sanoa näin...
Minä sukellan tuohon teidän seinän väriin. Upea. Kietoo syleilyynsä!