torstai 29. tammikuuta 2009

Etanamaista menoa


Syksyllä aloittamani neule miehelle edistyy etananvauhdilla. Mies toivoi syksyllä lämmintä neuletta jossa korkea kaulus. Mukava käyttää pakkasilla takin alla, kun kaunaliinoja ei osaa käyttää. Toiveena harmaa tai vihreä ja mahdollisimman yksinketainen (lue tylsä neuloa).

Ensiksi ajattelin yllättää ja tehdä neuleen isänpäiväksi. Ei valmistunut kuin alaresori. Joulupukinkonttiinkaan ei ehtinyt. Olisko maaliskuussa valmis, kun mies täyttää vuosia? Vai lykkäänkö ensi isänpäivään...?Tämä neule ei nyt ota tulta alleen. Ehkä sitten ensi talvena miehelläni on lämmin neule lämmittämässä. Ehkä....

tiistai 27. tammikuuta 2009

Meillä kokataan







Yhdessä kokkaaminen on mukavaa puhaa. Sitä harmi kyllä vaan ehtii tekemään liian harvoin. Toki meillä lämmin ruoka laitetaan joka päivä, mutta se on enemmän aikuisten puuhaa.

Lapset pääsevät mukaan lähinnä viikonloppuisin. Silloinkin tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja juosta ulos keittiöstä korvia pidellen. Meillä eskarilainen on saanut kunnia tehtävän ja isomman pilkkomisveitsen käyttöön. 2 vuotias yrittää metsästää pikkuisilla sormilla pilkottuja vihanneksia ja laittaa kulhoon. Pelottavan näköistä, mutta homma hallinnassa.

Luin kerra erään vitsin. Sen nimi oli "äiti ja lapset kokkaa". Kakun teko alkoi hallitusti. Lopuksi lapset oli sidottuina pyödän jalkaan, kissa pelastettiin uunita ja kakku tietenkin paloi. Nauroin vedet silmissä ja vieläkin naurattaa kun muistelen sitä vitsiä. Vai olikohan se edes vitsi....?


No me onnistuttiin tällä kertaa ihan kunnialla ja hyvää tuli!



torstai 22. tammikuuta 2009

Makeeta!

Mä olen ehdottamasti karkki, niin ja suklaa tyttö! Varsinkin niiden päivien jälkeen kun mies on ollut pitkään töissä, on ehdotonta että hän tuo tullessaan näitä ihania lahjuksia. Kukat, nojoo. Karkkia, EHDOTTOMASTI.
Olen toki yrittänyt olla lakossa, sillä pitkäaikaisella jatkuvalla karrkikuurilla ei voi olla hyvät vaikutukset, huonoin huonoin tuloksin. Tulen kärttyisäksi ja vihaiseksi.
Nytkin jo odotan koska ovi käy ja päivän annos saapuu.
Mikä avuksi?

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Arjen luksusta





Sairastelu jatkuu. Tosin nyt alkaa näyttämään siltä, että huomenna jo voisi päästä ulos.
Ajattelin piristää päivääni kupilla luksuskaakaota, hyvä lehti ja ihana Noroneule esiin. Jumalaiseen juomaan tulee suklaakastiketta pohjalle, kuumaa kaakaota päälle ja pinnalle vielä kuohutettua maitoa tötteröksi. Tietenkin eräs kaksi vuotias oli irroittanut maidonlämmitinputken espresso keittimestä. Keittiön läpi koluamisen jälkeen totesin että varmasti tulee tarpeeksi hyvää ilman tötteröäkin.... Suklaakastike pohjalle ja lämmin kaakao sekaan.
Istahdin pöytään... Sitten olikin jo pissat lattialla, nälkä ja eräs halusi lisää välipalaa. Ja kun vihdoin pääsin pöytään takaisin, totesin kaakaon olevan varmasti hyvää hieman haaleanakin (todellisuudessa se oli jo ihan kylmää). Neule käteen ja vauva herää. Vauva sylissä, yhdellä kädellä kylmää kaakaota. Meidän arjen luksusta!

tiistai 20. tammikuuta 2009

Meillä sairastetaan


Vuotavat nenät, yön hiljaisuuden täyttävät yskän puuskat. Kaksi pienintä kipeinä. Syliä ja hellyyttä pitää jakaa. Mikään ei tunnu riittävän. Kaikki muu unohtuu kun hoidan potilaita. Silti tunnen itseni riittämättömäksi. Tunnen hounoa omatuntoa kun toivon pääsäväni ulos, yksin.
Tule jo kevät!









sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Rentoutusta










Viikonloppuna rentouduttiin. Isommat lapset lähtivät mummolaan ja vain vauva jäi kotiin. Perjantaina oli ihanaa seuraa, ihania vaatteita, ruokaa ja viiniä. Viihdyttiin, naurettiin tunelmoitiin ja laulettiin vielä karaokea.

Eilinen oli minun ja miehen. Pitkä aamu. Ei kiirettä. Käytiin syömässä ja kiertelemässä. Ladattiin akkuja.

Tänään kirpputorilta tuli tehtyä hienoja löytöjä. Kolme hametta, pallopaita, super hienot norsukorvikset, vanha upea huivi, kirja ja tytölle suloiset nappikengät. Sanoin ystävälle, että väsyttää, vähän masentaa tuleva maanantai. Ystävä myötäili. Tulin kotiin. Lapset odottivat. Kömmittiin kaikki pötköttämään. Muutama nukahti. Nyt on akut täynä taas alkavaa viikkoa varten.





torstai 15. tammikuuta 2009

Mukava päivä

Posti toi aamusta Lumianan tekemät ihanat lapaset ja yllärinä kuoresta löytyi samaa sarjaa rintaneula. Suloisuudet.




Tänään suuntasimme porukalla Vantaan Hop Loppiin. Meitä oli 3 naista ja 9 lasta. Ja riemua riitti. Vietimme oikein mukavat kaksi tuntia siellä. Itsekin uskallauduin hurjaan liukumäkeen.. Monta kertaa. Nipisteli mukasti mahanpohjasta. Voi sitä vauhdin hurmaa.

Kameralla ei tahtonut pysyä lasten mukana ollenkaan. Ilma oli täynä riemun kiljuntaa ja silmissä vain vilisti vauhdikkaita pikku otuksia.




Ja illalla vielä ehdin ystävän kanssa Priimaan neuletapaamiseen. Huone täynä erilaisia naisia, jokaisella omia tarinoita kerrottavanaan. Ja tietysti kauppa täynä lankaa. Ja mukaan lähti muutama kerä kotiin viemiseksi.


Tuosta Norosta alkoi muodustumaan iloisen kirjavat säärystimet. Sopii tietysti siihen Noron kaulahuiviin.

Kerrassaan mukava päivä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Sukat



Saanko esitellä: Tässä ne nyt ovat. Ekat sukkani sitten yläasteen!!! Siis itse tekemät... Lanka isoveljeä, nelosen puikoilla ja ohejeena Novitan perus sukka ohje. Suuri kiitos Kanervalle
joka kädestä pitäen näytti kantapään. Ja kiitos I.H.A.N.A :n tytöille vinkeistä!
Täähän oli ihan juhlapuhe, mutta juhlava on olokin. Oon koko päivän pitäny jalassa enkä raaski ottaa pois... Paljon on vielä parantamisen varaa, mutta on tämäkin alku. Tästä innolla eteenpäin, lisää sukkia tekemään.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Valo





Tule. Löydä minut. Kiedo itsesi ympärilleni. Lämmitä. Minun on ikävä sinua. Liian pitkään olet ollut pois. Siihen asti kunnes taas tapeemme, kiedon itseni väreihisi. Oranssi ja keltainen. Tämän hetken lempivärit.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Meidän koti?




Tässä se olisi. Meidän uusi koti. Minulle ei niin uusi. Olen asunnut siellä lapsuuteni ja nuoruuteni. Se on koti jossa kasvoin aikuiseksi. Nyt, viiden kuukauden päästä tuo koti olisi minun, mieheni ja lapsieni koti. Omat lapseni kasvaisivat ja saisivat omat muistonsa siellä. Kävisivät saman koulun kun minä aikoinani. Tuntuu oudolta. Jännittävältä? Viehättävältä? En tiedä.
Kohta ei voi enää perääntyä. En ehkä haluakkaan? Meidän koti?


lauantai 10. tammikuuta 2009

Talvisia juttuja











Ollan käyty luistelemassa jo nyt enemmän kuin viime talvena yhteensä. Viime talvi oli niin huono. Sitä vain kokoajan odotti oikean talven alkavan. Nyt ollaan yritetty ottaa kaikki hyöty irti aina kun mahdollista. Tytöt kehittynyt huimasti viime vuodesta. Ja eräs kaksi vuotias pikku poika oli iki onnellinen saadessaan siskon vanhat punaiset luistimet jalkaan. Viis siitä etttei pysynyt kunnolla pystyssä. Hienoa oli saada olla iso. Oma pieni mieheni...






Eilen löysin kauppasta ilokseni oikein mukavat talvikengät. Olen katsellut noita aitoja merkki malleja, mutta lompakon nyörit eivät heltyneet. Sitten löysin edullisemmat kopiot, mutta taatusti yhtä hyvät kuin ne yli puolet kalliimmat saappaat . Ovat kuin isot muhkeat villasukat jalassa...








Tänään I.H.A.N.A..ssa oli mukava päivä. Hyvää seuraa, puikkojen kilinää ja ihanaa kahvia. Melkeimpä toivoisin että tavattaisiin useammin.





Ja lopuksi vielä iloitsen uudesta projektistani. Kyllästyneenä odottamaan villasukkia lahjaksi (kun ei se pukki tänäkään jouluna niitä tuonut), päätin aloittaa tekemään itse. Jännittää, kun viimeksi koulussa tehdyt olivat hieman epäsuhtaiset... Nyt kun ekasta sukasta on saatu kantapää ylitettyä rupeaa itseluottamus kasvamaan. Osaisinkohan...?


torstai 8. tammikuuta 2009

Uusia lemppareita








Uusi vuosi on tuonut tullessaan uusia lempi asiaoita.

Ihana Norohuivi (mielettömän muhkea, lämmin ja väritäydellisyys!), lenkkimohairista valmistunut kolmiohuivi ja anopilta jouluna saadut täydelliset lapaset (ostettu Tallinasta ja ah niin lämpöisät!).


Tänään posti toi myös uudituneen Suuren Käsityö lehden. Uutena tilaajana voin sanoa että nappiin meni tilaus. Lehti on saanut uutta ja nuorekkaampaa ilmettä Villaketun ansiosta. Lehti oli myös oikeasti mielenkiintoisempi. Ja tietysti sieltä löytyi myös upean Kanervan hieno kolumni! Tässäpä taitaa olla aineksia uuteen lempi lehteen.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Tapahtui tänään




Tää ajatteli tänään aamulla: "Olen oikein reipais äiti ja vien lapset retkelle".
Kaikki valmistelut sujui hienosti ja lapset pääsi ulos. Tää laittaa vielä lämmintä mehua ja loput piparit eväiks.
Sit nää kävelee jäälle. Ei ollutkaan niin helppoa kun kuulostaa. Jouduttiin raivaamaan tie läpi tajuttoman kaisla/heinä pöheikön (niin ja pienin matkustaja oli vielä vaunu kyydissä). Tultiin jään reunalle ja siinä katsellin että näyttääpäs tuo jää vähän epävakaalta. Ja saman tien kuului skräts ja tää oli sääriä myöten jossain ihme kuravellissä..
No tästä ei vielä annettu masennuksen vallata mieltä.
Lapset kokeillaan mennä jäälle tuon viereisen venesataman kautta.
Sit kun nää pääsee venesatamaan, tajuu äiti että tästä ei kyllä vaunuja jäälle saa. Satama on "nostetettu" ja siitä pitäis laskeutua hirveetä kiviröykkiötä pitkin alas. Vaunut sitten jäi siihen ja kolmen lapsen kanssa jäälle. Kaks kaatuu heti ja lyö päänsä ja itkee. Ja kolmas perässä. Kukaan ei halua enää olla jäällä. Kiipeäminen ylös.
No sitten äiti levittää viltit kun lapset välttämättä siihen halusivat jäädä kuumalle mehulle( Työmaa-alue, traktorit ja kaivurit jyrisi ihan vieressä). Otetaan termarikannu esiin. Ja ei saada auki. Ei vaikka kuinka rystyset valkosina väännän. Nuorempi tyttö ehdottaa jos äiti kävis pyytää työmiehiltä apua... Ei kehtaa.
Nyt itkee jo kaikki ja vauva myös. Ei auta kotiin on lähdettävä.
Nyt jo vähän hymyilyttää. Ainakin saatiin muutama hyvä kuva. Mies ei muuten saanut väännetttyä sitä termaria edes illalla auki. Millä ihmeen puristusvoimilla oon sen vääntänyt kiinni?