keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Haaste


Kanerva haastoi minut blogissaan.

1. avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2.valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi
3.selitä kuva
4.haasta neljä bloggaajaa tekemään sama


Meillä valokuvakansiot on pinottuna päällekkäin. Otin ensinmäisestä pinosta neljännen kansioin alhaalta päin. Kansiot eivät olleet aikajärjestyksessä.

Kuva on otettu syksyllä 2003. Esikoiseni on tässä pikkaisen päälle yksivuotias. Olen itse ottanut kuvan. Meillä on tuossa pihalla iso vaahtera. Aina syksyisin se tiputtaa lehtensä kirjavan hehkuvaksi matoksi. Siinä on mukava valokuvata ja lapset tietysti rakastavat lehtikasassa painimista. Tuotaa kuvaa katsellessani tuli outo tunne. Semmoinen hiljainen, rauhallinen. Kai se kuvaa meidän aikaamme yhden lapsen kanssa. Tuota kuvaa ottaessani pikku kakkonen kasvaa jo mahassani. Olin vielä niin tuore äiti. Nuorikin. Ajattelin: voiko rakkutta riittää vielä seuraavalle vauvale yhtä paljon? Miten se on mahdollista?

No hyvin riitti rakkaus. Riitti vielä kolmannelle ja neljännellekkin. Aika menee niin hirmu kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt tuo pieni punahaalarinen nuuskimme menee syksyllä jo kouluun.

Laitan haasteen eteenpäin : Käsveskalle, Katileinille, Anrinkolle ja Mielitylle

6 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Oi että onkin ihana kuva! Minullakin oli vähän sellainen olo, kun odotin kuopusta (meillä lasten ikäero tosin 7 vuotta), että riittääkö rakkaus useammalle kuin yhdelle, mutta helposti se riittää.

Sinulla on kyllä touhuamista, kun olet saanut neljä lasta. Wau!

Tuon haasteen olen jokin aika sitten jo tehnyt, joten en tällä kertaa tartu siihen.

Kanerva kirjoitti...

Ihana pieni <3

Milas kirjoitti...

kaunis kuva <3

käsveska kirjoitti...

Ihana kuva. Ajan kuluminen on käsittämätöntä. Tuntuu, että esikoiseni oli eilen pikkuinen poika, nyt hän on jo kohta aikuinen mies. Pieni tyttöseni käyttää samoja vaatteita kuin minä ja kuopukseni puhuu englantia. Minusta tuntuu kuitenkin melko samalta kuin aina ennenkin.
p.s. huopposet 60€

Tirpana kirjoitti...

Katilein: Touhua touhua riittää. Kävinkin jo lukemassa neljännen kansion neljänne kuvasi tarinan.

Kanerva: Niin on =D

Milas: Kiitos!

Käsveska:Uskon että sinusta tuntuu vielä oudolmalta. Minun lapset tosiaan vielä pieniä. Pelottaa kyllä tuo ajan kulu. Pitäisi nauttia hetkestä.
p.s. Palaan asiaan huoposten suhteen!

käsveska kirjoitti...

Mun blogissa vinkki halvoista langoista.. käy kurkkaamassa!