pehmeitä ajatuksia

Suunnitteilla paljon pehmeitä neuleita. Ystävän kanssa lankakauppaan sovitut treffit. Mallit ja värit selvillä. Tänään on kiiretön päivä. Jospas saisi omaa neuletta taas vähän valmiimmaksi. Olisi sitten mukavaa aloittaa uusi. Puhtaalta pöydältä.
Raikasta torstaita teille!

Ja sitten tuli syksy

Ei, tämä vuoden aika ei ole minun. Syksyinen maisema on kyllä kaunis, mutta muuten voisi jäädä tämä väliin. Tämäkin päivä vahvistaa vain tunnetta. Tihkusade, kiukutteleva kolmevuotias. Täpötäydet bussit. Kuski vaan nostelee hartioitansa eikä ota kyytiin. Mutta kun olisi mentävä muskariin. Ja haettava tyttö eskarista. Niskaan särkee ja vihloo. Tosin se on oma syyni. Se onkin ehkä se piristävin asia tänään. Eilen laitettiin kuva. Siinä se nyt sitten on. Pysyvästi.

kohta

Täänään tasan neljä viikkoa odotettavana. Mahassa nippailee sillain hauskasti. Käsittämättömän ihanaa ja hurjaa. Täällä on ainakin käytävä. Ja monessa muussakin tietty. Matkasuunnitelmaa tehty. Muistikirjan sivut täyttyneet paikkojen nimistä ja osoitteista. Rennosti kuitenkin mennään. Muutama isompi kohde käydään katsomassa. Ja kun saavumme, ajamme taksilla Manhttanille sillan yli. Vain siksi että niin on tehtävä. Ehkäpä työnnän pääni ikkunusta ulos ja kiljun silloin riemusta.

oi mikä ihana aamu

Herään vastapaistetun leivän tuoksuun. Mies on lähtenyt töihin, mutta uunin päällä on tuoretta leipää. Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi. Luen lehden, nautin aamupalasta. Lapset on iloisia kun on viikonloppu ja saa muroja puuron sijaan. Imen sunnuntai aamun rauhaa itseeni. Neulon. Tänään on työpäivä myös minulla. Lapset menevät hoitoon isovanhemmille. Mutta nyt nautitaan vielä muutama tunti yökkäri aamusta. Suloista päivää kaikille.

Joskus tarvitaan jotain suurta

Raivasin kirjahyllyn, juhlin kolmekymppisiäni, aloitin työt, huomasin, että ensinmäistä kertaa yhdeksään vuoteen en ole raskaana, imetä tai suunnittele uutta raskautta. Olen avannut uuden lehden elämässäni. Se on ihanaa, se on pikkaisen pelottavaakin. Olen hakennut paikkaa ja löytänyt jotain. Me löysimme myös meidän perheelle parhaan ratkaisun. Lapset edelleen kotihoidossa. Minä päivät kotona, mies illat. Teen myös jonkin verran viikonloppuisin töitä. Olen onnellinen ja nautin työstä. Miten ihanasti se tasapainottaakaan kaikkea. Ja miten sitä taas osaakin nauttia täällä kotona olosta.

Blogi on ollut hiljainen. En osaa nytkään luvata mitä jatko täällä tulee olemaan. Nautin kyllä tästäkin. Vie vaan niin paljon aikaa tämäkin harrastus.

Mutta tiedättekös? Yksi suurimmista haaveistani ja unelmistani saa siivet alleen tasan kuukauden päästä. Me lähdemme miehen kanssa isoon omenaan. Ihan vain kahdestaan. Siinäpä vasta jotain joka auttaa läpi pimeän kauden.