Haikeutta

Tänään oli esikoisen kouluun ilmottautumis päivä. Jännitti molempia. Menimme ihan kahden. Sama koulu jonka itse olen käynyt. Astuimme ovista sisään. Tunne tuli voimakkaana. Aivan kun olisin astunut 20 vuotta taaksepäin. Jalkoja vapisutti. Melkein tuli itku. Kaikki muistot iskivät vastaan. Hämmentynyt olo. Kaikki näytti tutulta, vain paljon pienemmältä.

Tänne minun rakas tulee. Saa omat muistonsa ja kokemuksensa. Minkä laisia ne tulevat olemaan? Miten pystyn suojelemaan häntä? Mitä sanoa varoitukseksi? Miten rohkaista? Tyydyin vain puristamaan kädestä. Toinen innoissaan, katseli tuleivaisuutta uteliain silmin.
Ensi syksy tulee olemaan täynnä haikeutta...

Etanamaista menoa

Syksyllä aloittamani neule miehelle edistyy etananvauhdilla. Mies toivoi syksyllä lämmintä neuletta jossa korkea kaulus. Mukava käyttää pakkasilla takin alla, kun kaunaliinoja ei osaa käyttää. Toiveena harmaa tai vihreä ja mahdollisimman yksinketainen (lue tylsä neuloa).

Ensiksi ajattelin yllättää ja tehdä neuleen isänpäiväksi. Ei valmistunut kuin alaresori. Joulupukinkonttiinkaan ei ehtinyt. Olisko maaliskuussa valmis, kun mies täyttää vuosia? Vai lykkäänkö ensi isänpäivään...?Tämä neule ei nyt ota tulta alleen. Ehkä sitten ensi talvena miehelläni on lämmin neule lämmittämässä. Ehkä....

Meillä kokataan

Yhdessä kokkaaminen on mukavaa puhaa. Sitä harmi kyllä vaan ehtii tekemään liian harvoin. Toki meillä lämmin ruoka laitetaan joka päivä, mutta se on enemmän aikuisten puuhaa.

Lapset pääsevät mukaan lähinnä viikonloppuisin. Silloinkin tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja juosta ulos keittiöstä korvia pidellen. Meillä eskarilainen on saanut kunnia tehtävän ja isomman pilkkomisveitsen käyttöön. 2 vuotias yrittää metsästää pikkuisilla sormilla pilkottuja vihanneksia ja laittaa kulhoon. Pelottavan näköistä, mutta homma hallinnassa.

Luin kerra erään vitsin. Sen nimi oli "äiti ja lapset kokkaa". Kakun teko alkoi hallitusti. Lopuksi lapset oli sidottuina pyödän jalkaan, kissa pelastettiin uunita ja kakku tietenkin paloi. Nauroin vedet silmissä ja vieläkin naurattaa kun muistelen sitä vitsiä. Vai olikohan se edes vitsi....?

No me onnistuttiin tällä kertaa ihan kunnialla ja hyvää tuli!

Makeeta!

Mä olen ehdottamasti karkki, niin ja suklaa tyttö! Varsinkin niiden päivien jälkeen kun mies on ollut pitkään töissä, on ehdotonta että hän tuo tullessaan näitä ihania lahjuksia. Kukat, nojoo. Karkkia, EHDOTTOMASTI.
Olen toki yrittänyt olla lakossa, sillä pitkäaikaisella jatkuvalla karrkikuurilla ei voi olla hyvät vaikutukset, huonoin huonoin tuloksin. Tulen kärttyisäksi ja vihaiseksi.
Nytkin jo odotan koska ovi käy ja päivän annos saapuu.
Mikä avuksi?

Arjen luksusta

Sairastelu jatkuu. Tosin nyt alkaa näyttämään siltä, että huomenna jo voisi päästä ulos.

Ajattelin piristää päivääni kupilla luksuskaakaota, hyvä lehti ja ihana Noroneule esiin. Jumalaiseen juomaan tulee suklaakastiketta pohjalle, kuumaa kaakaota päälle ja pinnalle vielä kuohutettua maitoa tötteröksi. Tietenkin eräs kaksi vuotias oli irroittanut maidonlämmitinputken espresso keittimestä. Keittiön läpi koluamisen jälkeen totesin että varmasti tulee tarpeeksi hyvää ilman tötteröäkin.... Suklaakastike pohjalle ja lämmin kaakao sekaan.

Istahdin pöytään... Sitten olikin jo pissat lattialla, nälkä ja eräs halusi lisää välipalaa. Ja kun vihdoin pääsin pöytään takaisin, totesin kaakaon olevan varmasti hyvää hieman haaleanakin (todellisuudessa se oli jo ihan kylmää). Neule käteen ja vauva herää. Vauva sylissä, yhdellä kädellä kylmää kaakaota. Meidän arjen luksusta!

Meillä sairastetaan

Vuotavat nenät, yön hiljaisuuden täyttävät yskän puuskat. Kaksi pienintä kipeinä. Syliä ja hellyyttä pitää jakaa. Mikään ei tunnu riittävän. Kaikki muu unohtuu kun hoidan potilaita. Silti tunnen itseni riittämättömäksi. Tunnen hounoa omatuntoa kun toivon pääsäväni ulos, yksin.

Tule jo kevät!

Rentoutusta

Viikonloppuna rentouduttiin. Isommat lapset lähtivät mummolaan ja vain vauva jäi kotiin. Perjantaina oli ihanaa seuraa, ihania vaatteita, ruokaa ja viiniä. Viihdyttiin, naurettiin tunelmoitiin ja laulettiin vielä karaokea.

Eilinen oli minun ja miehen. Pitkä aamu. Ei kiirettä. Käytiin syömässä ja kiertelemässä. Ladattiin akkuja.

Tänään kirpputorilta tuli tehtyä hienoja löytöjä. Kolme hametta, pallopaita, super hienot norsukorvikset, vanha upea huivi, kirja ja tytölle suloiset nappikengät. Sanoin ystävälle, että väsyttää, vähän masentaa tuleva maanantai. Ystävä myötäili. Tulin kotiin. Lapset odottivat. Kömmittiin kaikki pötköttämään. Muutama nukahti. Nyt on akut täynä taas alkavaa viikkoa varten.