Valmis

Haaveilemani pipo valmistui. Vielä tulee varmasti kirpakoita ilmoja, jotta tuota ehtii käyttää enen kevättä. Kukan koristeeksi pääsi nappi Peikonpojasta.

Huomenna olisi reissu rautakauppaan. Maalit ja laatat pitäisi ostaa. Jännittää. Vielä en ole aivan päättänyt minkä väriset seinät ja laatat meidän uusi keittiö saa. Lopullinen päätös tulee huomenna siellä kaupassa. Sitten sunnuntaina se alkaakin jo. Remontti.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Haaste

Kanerva haastoi minut blogissaan.

1. avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2.valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi
3.selitä kuva
4.haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Meillä valokuvakansiot on pinottuna päällekkäin. Otin ensinmäisestä pinosta neljännen kansioin alhaalta päin. Kansiot eivät olleet aikajärjestyksessä.

Kuva on otettu syksyllä 2003. Esikoiseni on tässä pikkaisen päälle yksivuotias. Olen itse ottanut kuvan. Meillä on tuossa pihalla iso vaahtera. Aina syksyisin se tiputtaa lehtensä kirjavan hehkuvaksi matoksi. Siinä on mukava valokuvata ja lapset tietysti rakastavat lehtikasassa painimista. Tuotaa kuvaa katsellessani tuli outo tunne. Semmoinen hiljainen, rauhallinen. Kai se kuvaa meidän aikaamme yhden lapsen kanssa. Tuota kuvaa ottaessani pikku kakkonen kasvaa jo mahassani. Olin vielä niin tuore äiti. Nuorikin. Ajattelin: voiko rakkutta riittää vielä seuraavalle vauvale yhtä paljon? Miten se on mahdollista?

No hyvin riitti rakkaus. Riitti vielä kolmannelle ja neljännellekkin. Aika menee niin hirmu kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt tuo pieni punahaalarinen nuuskimme menee syksyllä jo kouluun.

Laitan haasteen eteenpäin : Käsveskalle, Katileinille, Anrinkolle ja Mielitylle

Laskiainen osa 2

Lasten toive toteutui. Tehtiin uudestaan pullia näin "oikean" laskiaisen kunniaksi.

Oli muuten ihan kiva viettää viikko sitten sitä laskiaista. Ilma oli mitä mainioin ja lunta kivasti. Nyt harmaata. Tänään on muutenkin kiire. Pulkkamäkeen ei oikein ehtisi.

Tänään kuulin tuosta uudesta radiostani aamulla kuinka määriteellään kevään saapuminen. Viikon ajan kun astemittari pysyy plussan puolella, on kevät saapunut. Tänään plus 3 astetta... Kohta kevät?

Pieniä

Tässä muutama yksityiskohta tulevaan uuteen keittiöön. Noita nuppeja tulee lisää ja joka oveen oma parinsa. Radion löysin eilen kaupasta. On ihanan liikuttava. Saa luultavasti uuden värin vielä. Punainen? Musta, ehkä vihreä? Mukavaa kun keittiöönkin saa musiikkia. Jakkara on vanha. Ehkä 60 -luvulta? Mummin ja ukin keittiöstä. Pääsee meille. Saa uuden elämän.

Nyt pähkäilen keittiön lattiaa. Harkinnan alla on valkoinen lautajäljitelmä lattia. Tiedättekö? Sellainen kuluneen näköinen. Mietiskelen vain sopiiko se meille. Sopiikko asunnon muiden lattioiden kanssa? Vielä pieniä yksityoskohtia päättämättä. Remontti alkaa viikon kuluttua. Kääks!

Laskiaisen viettoa!

Tiistai oli upea päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pikkupakkanen nipisteli poskia. Loistavaa valoterapiaa. Mainio päivä laskiaselle. Aaamulla aikasin leivoin laskiaspullat lasten kanssa ja sitten pulkkamäkeen. Hurjaa menoa. Naurua. Hauskanpitoa mahan täydeltä. Kotona ihanat pullat odottamassa.

Ei kai haittaa vaikka laskianen on vasta viikonpäästä? Näinkin voi sattua. Vietettiin laskiasta viikkoa liian aikasin. No lapset oli vain riemuissaan, kun viikon päästä saa kuulema lisää pullaa...

Lintu projekti on edennyt hitaasti mutta määrätietoisesti. Nämä paperiversiot pääsivät tauluun. Pehmoversiot tulossa.

Remonttia

Muutto alkaa kolkuttekemaan jo ovelle. Eilen kävimme mieheni kanssa Ikeassa suunitelemassa tulevaa keittiötämme. Pääsemme remointoimaan jo maaliskuun ensinmäinen viikko. Vanhempani lähtevät silloin lomalle ja saamme sillävälin purkaa vanhan keittiön ja rakentaa uuden (kiitos äidille ja iskälle!!!).

Nyt olisi suunitelmat valmiit ja ailataulu selvillä. Pieniä yksityiskohtia hion sitten muuttaessamme. Keittiöön tulee tuo kuvassa näkyvä Ikean ovi malli. Tasot ovat puuta ja vetimiksi tulee erivärisiä nuppeja. Seinien väriksi olin ajatellut ehkä limeä...

Yhden kauneimmista keittiöistä ja kodeista löysin Tricia Guildin Värikäs Maailma kirjasta. Koti on kirjoittajn oma ja sijaitsee Toscanassa. Tuolla voisin asua koko ikäni!

Tykkään

Linnuista! Erityisesti pöllöistö.Mutta tykkään kaiken näköisistä käsintehdyistä linnuista. Muutamia on kerääntynyt kotiin. Vielä haluaisin lisää. Idea kytee mielessä. Yritän tänä iltana toteteuttaa niistä muutaman.

Meillä muuten sairastetaan taas. Rähmiviä silmiä, valuvia neniä, kuumeilua ja kipuilua. Päästäänköhän ikinä ulos...

Vierailulla

Käytiin tässä jokunen päivä taaksepäin Kanervan kanssa tutustumassa LankaMaailma Nordiaan Oulunkylässä. Kauppa oli kyllä pienoinen pettymys. Lankoja toki oli ja ihaniakin, mutta se tila. Oih ja voih. Lankoja pahvilaatikoissa kasattuina pinoihin. Ihme varastomainen tila. Sisustukseen ei oltu panostettu pätkääkään. No joku voisi helposti sanoa, että langathan ne tärkeimmät on juuri lankakaupassa. Mutta kyllä minä ainakin tarvisen visuaalista silmänruokaa ostoksiani tehdessä...

Mukaan lähti vain muutama keränen. Tuosta Schoppel Wolle:sta tulee ihana henkäysen kevyt pitsihuivi kevääksi. Ohje löytyy uudesta käsityö lehdestä. Muutaman projektin jos saan ensin alta pois...

Vinksin vonksin

Se on pieni. Sillä on haltijan korvat. Useimmiten sen sukkahousut on nurinpäin ja tukka takkuinen. Se sanoo melkein kaikkeen ei (kovaa) ja näyttää kieltä. Se on kohta viisi vuotias, mutta haluaa olla vauva. Se syntyi kiukkuryppy silmien välissään. Se on meidän perheen pikku Myy, mutta sanoo itseään prinsessa Ruususeksi.

Se on oma rakas, joka pitää rutistaa syliin ja antaa huomiota rutkasti. Silloin se hymyilee, kikattaa ja on onnelinen. Kiukkuryppy katoaa.

Haikeutta

Tänään oli esikoisen kouluun ilmottautumis päivä. Jännitti molempia. Menimme ihan kahden. Sama koulu jonka itse olen käynyt. Astuimme ovista sisään. Tunne tuli voimakkaana. Aivan kun olisin astunut 20 vuotta taaksepäin. Jalkoja vapisutti. Melkein tuli itku. Kaikki muistot iskivät vastaan. Hämmentynyt olo. Kaikki näytti tutulta, vain paljon pienemmältä.

Tänne minun rakas tulee. Saa omat muistonsa ja kokemuksensa. Minkä laisia ne tulevat olemaan? Miten pystyn suojelemaan häntä? Mitä sanoa varoitukseksi? Miten rohkaista? Tyydyin vain puristamaan kädestä. Toinen innoissaan, katseli tuleivaisuutta uteliain silmin.
Ensi syksy tulee olemaan täynnä haikeutta...