Tämän viikon kalenteriaukeama on täynä merkintöjä. Menoja, kellonaikoja ja "tee viimeistään" merkintöjä. Niistä puuttuvat vielä normaalin arjen rutiinit: eskari, kerho, muskari ja tanssit (tietysti tässä kaiken keskellä pitäisi vielä ehtiä pakkaamaan tavaroita). Omia kodin ulkopuolisia harrassatuksia ei ole. Pää kolmantena jalkana juokseminen taitaa olla ainoa urheilulaji jota ehdin harrastamaan. Se onkin aika rankaa. Verenmaku suussa ja painavat kaksostenrattaat.
Illalla kun istuu sohvalle, lasten nukkuessa, ei aina välttämättä pysty muistamaan mitä sinä päivänä on tehty. Ja tämän kaiken keskellä huomaa, että lapset kasvaa ja kaikille pitäisi antaa omaa laatuaikaa. Mutta se onkin parasta, silloin kun siihen vain on aikaa. Ja tietysti olisi ihanaa ehtiä hoitaa myös parisuhdetta. Se vain tuntuu käsittömän hankalalta tällä hetkellä.
Mutta onneksi minulla on neljä maailman parhainta syytä jaksaa tämä kaikki: