Matkapäiväkirja osa 3

Vanhakaupunki.

Harmaiden, jämeiden muurien suojista löytyy Rodoksen kaunein paikka. Vanhakaupunki ja sen kiehtovat pikkukujat, lukuisat houkuttelevet tavernat ja ravintolat, ihanat tursuavat pienet kaupat ja ne lukemattomat asunnot, joissa voisin melkein jokaisessa asua. Pääkaduilta jos lähti seikkilemaan omia polkuja, törmäsi aina niin ystävällisiin paikkallisiin omilla koti portaillaan tai pihoillaan. Sai seurata, kuinka suuri kreikkalainen seurue valmisteli kokonaista lammasta grillissä, piha oli täynä naurua ja kovaa puhetta. Ihania valoja ja tuoksuja. Aina sai vilkutukset ja ystävälliset tervehdykset kaikilta. Ihana paikka. Viihdyttiin monta iltaa vain kävellen tuolla.

tumma päivä

Vaikka päivä on ollut väreiltään tumma, on meillä ollut varsin mukavaa. Nimppareiden kunniaksi sain uudet aurinkolasit, ostin lehden ja kynsilakan. Otettiin monta hurjan hauskaa valokuvaa. Syötiin hyvää ruokaa, paistettiin korvapuusteja. Värjäsin tukan vaaleaksi taas. Saunottiin ja kuultiin että helle jatkuu huomenna. Tyttö sanoi, että tänään on talven ensinmäinen päivä. Onneksi ei kuitenkaan. Hyrisen tyytyväisenä. Kesä jatkukoon!

mattopyykillä

Tänään oli matotojen pesupäivä. Ahkeria pesureita riitti. Vettä ja mäntysaippuaa. Nyt on hyvältä tuoksuvat matot odottamassa kotiin lähtöä.

Tässä vielä reipas mattojen pesujoukko

ja jälleen baktus

Täältä mökiltä ajattelin jatkaa matkapäiväkirjan kirjoittelua. Kuvien lataus vaan kestää ikuisuuden. Niinpä sitten jatkan Rodoksesta, kun palaamme kotiin.

Täällä kuitenkin vakmistui baktus numero kolme. Lankana ihana Lucca ja väri on täydellinen sammaleen vihreä. Reunoiksi virkkasin keltaista. Aika passelit syksyn värit.

Nyt vetäydyn nauttimaan ilta-auringosta ja lämpenevästä saunasta. Palaan alku viikosta. Rentouttavia heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille.

matkapäiväkirja osa 2

Rannat.

Kävimme neljällä erinlaisella rannalla. Ellin ranta, Lindos, Tsambika ja tuulinen ranta. Itse olen ranta ihminen. Helposti voisin vain nauttia auringon paahtesta, pulahtaa välillä uimaan, lukea kirjaa ja poiketa vilvoittelulla tavernassa. Mutta nyt mentiin lasten ehdoilla. Yhden pidemmän rantapäivän kyllä teimme. Se oli tuo Tsambika joka meidät hurmasi. Kristallin kirkasta vettä, sileää hiekkaa, matalaa pohjaa ja paljon ihania pieniä kaloja.

Tuulinen ranta oli elämys. Tuulta vasten pystyi melkein nojaamaan. Ihanan vilvoittava kokemus, muuten niin kuumalla saarella. Meri kuohui ja ihania kiviä tuli kerättyä mukaan pussillinen.

Ellin ranta oli ahdistavan täynä, vaikka ranta itsessään oli mukava.

Lindos hurmasi näkymillään. Ihana oli uiskennella ja katsella samalla upeata korkealla kohoavaa akropolista.

Matkapäiväkirja osa 1

Teimme siis ihka ensinmäisen pitkän (kymmenen päivää) ulkomaa reissun koko porukalla. Tämä oli myös ensinmäinen kerta, kun kukaan lapsista oli lentokoneessa. Tätä reissua odotettiin hartaudella ja ilokseni voin todeta, että kaikki meni paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Tästä alkaa siis pieni matkapäiväkirjani Rodoksen saarelta.

Uimaa-allas, se kaikkein paras paikka reissun aikana. Kun tälläisen porukan kanssa tekee reissua, on syytä varmistaa kaikkien viihtyvyys ja myös oman mielenrauhan säilyttäminen. Tämän takia valitsimme turvallisen ja tutun kohteen. Hyvän ja lapsiystävillisen hotellin ja ehdoton vaatimus numero yksi oli se uima-allas. Siellä ihan joka päivä vietettiin aikaa. Välillä vain muutama tunti, välillä lähes koko päivä. Mutta tärkeintä oli, että aina löytyi uimapaikka johon pulahtaa. Merivesi oli tuolla sen verran suolaisempaa, ettei se lapsia aina houkutellut. Välillä sitä meni suuhun ja silmiin ihan liikaakin. Ja kaikkien ihoja kirveli.

Joten tämäpä oli lomasuosikkimme numero yksi!

hei vaan kaikki!

Minä täällä taas hei! Vieläkö minut joku muistaa? Tirpana jatkaisi taas kirjoittelua. Uusin voimin ja innolla. Tänne niistä kertoilen vielä. Ensinmäisenä mainittakoon tuo kuvissa näkyvä baktus, joka sai kunnian olla ensinmäinen valmistunut käsityö piiiiitkään aikaan. Korukuvassa tuliaisia Roodokselta. Kuvia ja tunnelmia auringon saarelta tulossa myös.

Sitten tähän loppuun vielä kuva suurimmasta projektistani (se jonka takia suurimmilta syin blogitauon aloitin). Vielä on matkaa jäljellä vähän, mutta suurinosa on jo kuljettu. Saanko esitellä: Uusi minä. Hyvin koruton ja luonnollinen kuvassa. Tärkein näkyvissä. Monta monta kiloa kevyempänä. Olemisen keveys huumaa! Kuullaan taas pian.