Central park

Ihana keidas keskellä sykkivää kaupunki elämää. Muutamana päivä käytiin. Yhtenä päivä vietettin enemmän aikaan. Käveltiin, käytiin soutelemassa ja ihailtiin.

Brooklyn

Sillan toisella puolella kävimme kaksi kertaa. Ensinmäisellä kerralle ihailimme Manhattanin öistä siluettia, toisella kerralla kävimme Williamsburgissa. Brooklyn on värikkäämpi, rosoisempi ja ilmavampi kuin Manhattan. Löysimme kadun jonka varret pursusivat käsittämättömän ihania pikku puutikkeja ja kahviloita. Kävimme isossa tehdashallissa, joka oli käytettyjen vaatteiden ostoparatiisi. Tein ihania löytöjä. Jos totta puhutaan, olisin voinut tuoda koko tehtaan arteet mukanani. Ehdottomasti paras ostospaikka koko matkallamme!

New york

Ihan mahtavin päivä oli varmasti heti seuravaa saapumisemme jälkeen. Aamulla, aikaerosta vielä sekaisena, heräsimme järkyttävän aikaisin. Lähdimme siis todella varhain hotellilta ja heräilimme kaupungin kanssa samaan tahtiin. Kavit ja panniinit aamupalaksi lähi kahvilasta. Istua ei malttanut. Aamupala kävellessä. Lähdimme hotellilta, joka sijaitsi Broadwayn ihan yläpäässä, kävelemään kohti Manhattanin kärkeä. Tuon tien varrella näimme läpileikkauksen. Kaupunki heräsi, katu leveni, talot suureni. Empire state building, time square, 5 th avenue, 6 th avenue, soho, greenwich village, madison square park, word trade centerin tyhjän alueen ja lopuksi battery park jonka päädystä avautui näkymä vapauden patsaalle. Parhain tapa nähdä ja kokea, on kulkea jalan. Täydellinen päivä. Ja se jatkui Brooklynin bridgen ylityksellä....To be contiuned....

Rakkaita terveisiä New Yorkistista

Haukkasimme palan isoa omenaa. Jätimme pienen palan sydämistämme kaupunkiin. Matka ylitti odotukset ja täytti toiveet. Välillä piti nipistää itseään, välillä piti vähän kiljahdella.

Nyt aikaero ja paluu arkeen on vienyt kaikki voimat. Tänään tulee hauvakin taloon. Kuvia on paljon. Laitan niitä tänne kun taas ehdin.

Suu silti hymyssä. Kiitos New York!

voihan ruttu

Eilen tapasimme uuden perheenjäsenemme. Tarkoitus oli vain ja mennä katsomaan ja harkita. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ruttu pentu kotiutuu meille samana päivänä kun minä täytän pyöreät. 16 yötä vielä.

pehmeitä ajatuksia

Suunnitteilla paljon pehmeitä neuleita. Ystävän kanssa lankakauppaan sovitut treffit. Mallit ja värit selvillä. Tänään on kiiretön päivä. Jospas saisi omaa neuletta taas vähän valmiimmaksi. Olisi sitten mukavaa aloittaa uusi. Puhtaalta pöydältä.
Raikasta torstaita teille!

Ja sitten tuli syksy

Ei, tämä vuoden aika ei ole minun. Syksyinen maisema on kyllä kaunis, mutta muuten voisi jäädä tämä väliin. Tämäkin päivä vahvistaa vain tunnetta. Tihkusade, kiukutteleva kolmevuotias. Täpötäydet bussit. Kuski vaan nostelee hartioitansa eikä ota kyytiin. Mutta kun olisi mentävä muskariin. Ja haettava tyttö eskarista. Niskaan särkee ja vihloo. Tosin se on oma syyni. Se onkin ehkä se piristävin asia tänään. Eilen laitettiin kuva. Siinä se nyt sitten on. Pysyvästi.

kohta

Täänään tasan neljä viikkoa odotettavana. Mahassa nippailee sillain hauskasti. Käsittämättömän ihanaa ja hurjaa. Täällä on ainakin käytävä. Ja monessa muussakin tietty. Matkasuunnitelmaa tehty. Muistikirjan sivut täyttyneet paikkojen nimistä ja osoitteista. Rennosti kuitenkin mennään. Muutama isompi kohde käydään katsomassa. Ja kun saavumme, ajamme taksilla Manhttanille sillan yli. Vain siksi että niin on tehtävä. Ehkäpä työnnän pääni ikkunusta ulos ja kiljun silloin riemusta.

oi mikä ihana aamu

Herään vastapaistetun leivän tuoksuun. Mies on lähtenyt töihin, mutta uunin päällä on tuoretta leipää. Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi. Luen lehden, nautin aamupalasta. Lapset on iloisia kun on viikonloppu ja saa muroja puuron sijaan. Imen sunnuntai aamun rauhaa itseeni. Neulon. Tänään on työpäivä myös minulla. Lapset menevät hoitoon isovanhemmille. Mutta nyt nautitaan vielä muutama tunti yökkäri aamusta. Suloista päivää kaikille.

Joskus tarvitaan jotain suurta

Raivasin kirjahyllyn, juhlin kolmekymppisiäni, aloitin työt, huomasin, että ensinmäistä kertaa yhdeksään vuoteen en ole raskaana, imetä tai suunnittele uutta raskautta. Olen avannut uuden lehden elämässäni. Se on ihanaa, se on pikkaisen pelottavaakin. Olen hakennut paikkaa ja löytänyt jotain. Me löysimme myös meidän perheelle parhaan ratkaisun. Lapset edelleen kotihoidossa. Minä päivät kotona, mies illat. Teen myös jonkin verran viikonloppuisin töitä. Olen onnellinen ja nautin työstä. Miten ihanasti se tasapainottaakaan kaikkea. Ja miten sitä taas osaakin nauttia täällä kotona olosta.

Blogi on ollut hiljainen. En osaa nytkään luvata mitä jatko täällä tulee olemaan. Nautin kyllä tästäkin. Vie vaan niin paljon aikaa tämäkin harrastus.

Mutta tiedättekös? Yksi suurimmista haaveistani ja unelmistani saa siivet alleen tasan kuukauden päästä. Me lähdemme miehen kanssa isoon omenaan. Ihan vain kahdestaan. Siinäpä vasta jotain joka auttaa läpi pimeän kauden.

Matkapäiväkirja osa 3

Vanhakaupunki.

Harmaiden, jämeiden muurien suojista löytyy Rodoksen kaunein paikka. Vanhakaupunki ja sen kiehtovat pikkukujat, lukuisat houkuttelevet tavernat ja ravintolat, ihanat tursuavat pienet kaupat ja ne lukemattomat asunnot, joissa voisin melkein jokaisessa asua. Pääkaduilta jos lähti seikkilemaan omia polkuja, törmäsi aina niin ystävällisiin paikkallisiin omilla koti portaillaan tai pihoillaan. Sai seurata, kuinka suuri kreikkalainen seurue valmisteli kokonaista lammasta grillissä, piha oli täynä naurua ja kovaa puhetta. Ihania valoja ja tuoksuja. Aina sai vilkutukset ja ystävälliset tervehdykset kaikilta. Ihana paikka. Viihdyttiin monta iltaa vain kävellen tuolla.