maanantai 20. huhtikuuta 2009

Aika

Tämän viikon kalenteriaukeama on täynä merkintöjä. Menoja, kellonaikoja ja "tee viimeistään" merkintöjä. Niistä puuttuvat vielä normaalin arjen rutiinit: eskari, kerho, muskari ja tanssit (tietysti tässä kaiken keskellä pitäisi vielä ehtiä pakkaamaan tavaroita). Omia kodin ulkopuolisia harrassatuksia ei ole. Pää kolmantena jalkana juokseminen taitaa olla ainoa urheilulaji jota ehdin harrastamaan. Se onkin aika rankaa. Verenmaku suussa ja painavat kaksostenrattaat.

Illalla kun istuu sohvalle, lasten nukkuessa, ei aina välttämättä pysty muistamaan mitä sinä päivänä on tehty. Ja tämän kaiken keskellä huomaa, että lapset kasvaa ja kaikille pitäisi antaa omaa laatuaikaa. Mutta se onkin parasta, silloin kun siihen vain on aikaa. Ja tietysti olisi ihanaa ehtiä hoitaa myös parisuhdetta. Se vain tuntuu käsittömän hankalalta tällä hetkellä.

Mutta onneksi minulla on neljä maailman parhainta syytä jaksaa tämä kaikki:







8 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Voi kullat!Ihanat kuvat!
Noin minäkin sen ajattelen...
Ja kun yrittää kertoa jollekin miksi on väsynyt eikä muista mitään ja paljon aikataukuja -ei enää muistakaan että mitä kaikkea olikaan.
Juuri eilen selitin ystävälleni, jolla ei vielä perhettä ,että aikaa itselle ei ole.Kuvittelin, että ottaisin sitä helpommin nyt kolmannen kanssa, mutta ei.Koska nyt en sitä tavallaan kaipaakaan.Tiedän vielä paremmin, että tämä aika on lyhyt ja haluan nauttia siitä.Minulla ei ole kiire minnekään.Kyllä sitä sitten ehtii leffaan ja tapahtumiin.Ja sitten jo kaipaa sitä hulinaa ja vilinää,mutta se onkin jo mennyttä...

Milas kirjoitti...

ihana kirjoitus ja niin totta!

-mirka-

Riikka kirjoitti...

Hei, olen jonkin aikaa seuraillut blogiasi. Ihana kirjoitus ja ihanat pikkutirpanat:) Samasta muotista näyttää olevan tehty kaikki! Totta että sitten joskus kun pesä on tyhjä on aikaa itselle, vuosia ja vuosia. Nyt eletään tätä hetkeä, ja sitä muistellaan kaiholla myöhemmin.

käsveska kirjoitti...

Ihan täydellisiä lapsia! Miten voi olla noin syötävän suloisia!
Aurinko ja kuu kirjoittaa kyllä tosi hyvin. Se lapsuusaika menee ihan kauhean nopeasti. Ja sitten se on ikuisesti ohi. Mutta on toi teini-ikäkin aika hieno juttu: nyt kun olen vaihtamassa mökkiä, keskimmäinen (tyttö 15) innostui valtavasti vinttihuoneesta ja lupasin sen hänelle sisustettavaksi. Hän lupasi repiä vanhat pinnoitteetkin pois ja maalata sitten huoneen. Ja tyttö on muuten loistava värien kanssa! Ja sisustamisessa. Aika ainutlaatuista on tämäkin aika!

Tirpana kirjoitti...

aurinko ja kuu: Kiitos! Näinä juuri minäkin yritän ajatella. Ja ihana tietää, että näin se on meillä kaikilla. Ja tottakai minä nautin suurimman osan ajasta lapsieni kanssa. Mutta huono-omatunto on siitä ettei ehdi antamaan tarpaaksi aikaa yhdelle lapselle. Niin tiedän, se on se suurin ongelma silloin kun on paljon lapsia. No jotain olen nyt onneksi saanut tehtyä ihan kahestaan kaikkien kanssa.

Mirka: Niinpä. Kyllä toinen äiti tietää!

Riikka: Samaa muottia ovat kaikki, kuulema. Itse en sitä näe. Jokainen on oma persoonansa ja aivan oman näköinen minun silmissä =)
Niin ja tiedän että tätä muistellaan kaiholla. On ne vaan niin ihania ja omia kultia kaikki! Voikun eivät ikinä kasvaisikaan
=DDD

Käsveskä: Äitin mussukoita kaikki! Niin ja minä toivon ja uskon että kun tämä pienilapsi vaihe on ohi, osaan myös nauttia siitä tulevasta!!

Sirisan kirjoitti...

Kovin samoissa tunnelmissa. Itselläni kolme "syytä" jaksaa. Mies paljon reissussa ja yksin pyörittelen tätä vanhan rintamamiestalon elämää.

Blogiasi on tosi kiva lukea!

Tirpana kirjoitti...

Sirisan: Niin tosiaan kyllä toinen äiti tietää. Jotenkin lohdullista kun tietää ettei yksin ole ajatuksineen =)

Syysleimu kirjoitti...

Ai että, kun ovat kauniit lapsoset teillä! Lapset ovat se maailman ihanin asia elämässä. Ja että saa olla äiti. Nautitaan siitä.