perjantai 3. huhtikuuta 2009

Illalla


Istun ja mietin ystävääni. Hänellä on tällä hetkellä surua elämässään. Minullakin on surullinen, apea olo. Olen surullinen sillä tiedän hänellä olevan vaikeaa. Toivoisin voivani auttaa. Kaikki sanomani asiat tuntutuvat hyödyttömiltä, tyhjän päiväisiltä. En oikein löydä oikeita sanoja. Haluan tukea, olla läsnä. Haluan hänen tietävän että välitän. Myötäelän hänen kanssaan. Olet rakas, Ystäväni!

6 kommenttia:

Syysleimu kirjoitti...

Koita jaksaa, olet varmasti lähellä, kun tarvitaan. Ja silloin suuri ilo ja apu. Voimia ystävällesikin. :)

Laura kirjoitti...

Ystäväsi on onnellinen koska hänellä on sinunlainen välittävä ystävä ♥

Prisca kirjoitti...

Ihan varmasti tietää sinun olevan tukena.
Minustakin tukeminen on vaikeaa.Haluaisin aina pystyä sanomaan kaiken parantavia sanoja ja ratkaisemaan kaikki ongelmat,mutta se on mahdotonta.Olen opetellut vain kuuntelemaan ja olemaan läsnä... vaatii vielä harjoittelua.

Mirka kirjoitti...

läsnäoleminen riittää.

sanoja ei tarvita.

-mirka-

Jonna kirjoitti...

<3

Tirpana kirjoitti...

kiitos kaikkille. Yritän olla ja kuunnella!