maanantai 11. toukokuuta 2009

äitiydestä



Sänky täynä käsiä ja jalkoja. Yksi nauraa ja toinen kiljuu. Kahvikuppi läikkyy. Paketteja tulee sylillinen. Lehteä ei voi edes kuvutella levittävänsä auki. Kun ollaan avattu lahjat ja saatu hellittyä tarpeeksi, mies poistuu lasten kanssa makuuhuoneesta. Minä levitän lehden ja juon kahvin rauhassa. Samalla mietin äitiyttä. Meitä on nyt yksi enemmän kuin viime äitien päivänä. Sänky ei riitä enää kaikille. Onneksi kaksi vanhempaa jo nukkuu omissaan. Vanhempi poikakin jo melkein kaikki yöt.
Muutamassi blogeissa on ollut listattuna viisi asiaa joita äitiys on antanut/opettnut sinulle.
Tässä minun listani:
*Rakastamaan. Ehdoitta, täysillä, näännyttävästi sekä palkitsevasti.
*Ottamaan rakkautta vastaan. Ymmärtänyt että minua rakastetaan myös ehdoitta, joka päivä.
*Innostumaan asioista, elämään hetkessä.
*Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut vahvoja puoliani. Nyt olen saanut sitä ehkä vähän lisää itselleni.
*Olen myös opinut että vanhemman pitää olla vanhempi lapselle. Ei pelkästään hyvä kaveri. Olen oppinut miten vastuu, velvollisuus ja huoli voi nakertaa sisältä, tehdä kipeää. Mutta myös sitä miten ihanaa on olla tärkeä joillekin. Korvaamaton, kaiken alku ja juuri.
Tässäpä nämä viisi tärkeintä. Mikä on sinun listasi?

4 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Oih...olipa jotenkin niin osuva tuo listasi ja äitienpäiväaamu kuvauksesi, että kyyneleet tirahtivat silmiin.
Ihanasti kerrottu ja ihana äiti olet!
Tuo on vähän niinkuin minunkin listani...
Lisäisin ehkä, että ainoana lapsena olen tottyunut omaan tilaan ja aikaan. Hommat ovat menneet minun tahdissani ja minun tarpeitteni mukaan.
Äitiys on myös opettanut luopumaan...
omasta ajasta, omasta rytmistä ja mukautumaan toisten tarpeille.
Joskus se tuntuu raskaalta.

Lumianna kirjoitti...

Aivan ihana tuo alempi kuva - aseistariisuvan suloinen :).

Tirpana kirjoitti...

aurinko ja kuu: =)
Aivan, niin myös minula on ollut luopumista ja opettelemista tuon asian suhteen myös.

Lumianna: Kiva kun sielläkin päin haavaillaan pienoisista. Mielenkiinnolla rupean seuraamaan sinun uutta blogiasi...

Mirka kirjoitti...

kaunis teksti.