Jotain hyvääkin eileisessä oli. Istuin puistoissa ja neuloin. Baktus lämmitti kipristeliviä sormen päitä. Tyttö kiipesi viereen, sanoi: "Äiti näetkö, tuo pilvi tuolla on Nuuskamuikkunen". Ja niin se oli. Sillä oli hattu, silmät ja huilu. Ja minä oli iloinen, että juuri sillä hetkellä minulla oli aikaa katsoa juuri sitä pilveä ja nähdä Nuuskamuikkunen.
tiistai 15. syyskuuta 2009
puiston penkillä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
ihana...
voi kun tuota baktusta tekisi jo niin mieli kokeilla, jos vain olisi aikaa. nyt ei ole, kun on yksi iso juttu hoidettavana.
kaunis nuuskamuikkustarina. huilukin ja kaikki. lapset huomaavat paljon asioita, joita meidän isompienkin on syytä tarkastella ja miettiä. Hyvä että oli se hetki.
suloinen on tyttösi <3
ja mitkä sul on jalassa, näenkö oikein ;) ihanat!!
-mirka-
Suloisia lapsia....syysterveisiä..
Lähetä kommentti