Terveisiä Tukholmasta

Kylmä, hyytävä, lamauttava sää. Tukholma oli talvisempi kuin koskaan. Onneksi ihmiset, tunnelma ja paikat lämpimiä. Kaupunki, joka tuntuu omalta. Paikka jonka voisin kuvitella kodikseni. Toivottavasti taas pian menemme. Vielä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Mutta ensi kerralla menemme kun ilma on lämpimämpi. Ainakin 40 astetta... toivottavasti

tiedossa tänään

Lehtien rapinaa, sivujen suhinaa. Ajatuksen virtaa, inspiraation imemistä sisään. Nyt saa lehtipinot kyytiä. Parhaimmat kuvat ja ideat kansien väliin. Loput kiertoon. Sisustus-, muoti- ja käsityölehdet. Kaikki samassa pinossa. Sormet syyhyävät jo.

Tänään luvassa myös pakkausjärjestelyn aloittelua. Matkalaukun haku vanhemmilta. Niin ja puhtaiden pyykkien nouto. Kiitos äiti ja anoppi auttavista käsistä. Saadaan matkalle puhtaita vaatteita. Se on hyvä homma se.

Alemmassa kuvassa se meidän tuleva tapetti. Olen ihan ihastunut.

Ystävä

Ystävä tulisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Ilman ystävää omasta elämästä puuttuu jotain. Ystävyys on tunne, joka on läsnä kokoajan. Voi olla aikoja jolloin ei pitkään aikaan pysty olemaan aktiivisesti ystävän kanssa. Mutta silti tunne säilyy. Ja kun taas tavataan ei välissä tunnu olevan ollenkaan aikaa.

Minulla on monenlaisia ystäviä. On myös niitä joiden kanssa ei jostain syystä pystynytkään olemaan. Mutta onneksi on niitä jotka pysyvät aina. Ystävyys on elämän suola, kantava voima ja tukeva olkapää.

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille!

keltaista energiaa kiitos

Keltainen on hyvä väri. Ja kaikki siihen väriin vivahtavat.

Tänään peruntui työ ilta. Kauheella sykkeellä vedettiin aamupäivä, jotta saataisiin itsemme tietyksi kellonajaksi tiettyyn paikaan. Nyt sitten vauhti pysähtyi kuin seinään. Ei kiire minnekkeeään. Jännä tunne.

Alemmassa kuvassa tapettimalleja. Joku noista päätyy olohuoneen seinään. Arvaatko mikä?

Taas pakkanen kiristyi. Pukemisrumba vei aikaa. Mutta onneksi lähdettiin ulos. Siellä voi jo aistia kevään. Upea aurinko. Minulla varma kevään lähestymisen merkki on aurinkolasit. Vaikka nuo hanget on vieläkin valtavat, on jo sitä kevättä selvästi ilmassa.
Täällä päässä on aikamoinen meno päällä. Blogimaailmaan en ole ehtinyt kunnolla. Hetkellinen tiskivuoren alle hautautuminenkin tapahtui (niinkuin Nonna epäilikin ). Tiskikone saatiin kuntoon. Mutta arvatkaa... Pyykinpesukone hajosi nyt. Huoh. Mikä näitä nykyajan koneita riivaa? Kolme vuotta vanha on tuo meidän pyykkäri. Ai että kun harmittaa.
Mutta nyt istun ja juon kupin ihanaa teetä. Luen blogeja ja yritän kommentoidakkin :)
Muutamasta blogista olen saanut valokuva haasteen. Siihen palaan pian!
Aurinkoa kaikkien keskiviikkoon. Kohta on taas viikonloppu!

hengitä, hengitä...

Tiskikone sanoi sopimuksensa irti. Tässä kuussa vasta vuoden vanha. Ei hätää takuu tottakai voimassa. Asiakaspalvelussa huonoa suomea puhuva mies pyytelee anteeksi ja kysyy kirjain kerrallaan tiedot. Sanoo lopuksi että korjaaja ottaa kahden päivän sisällä yhteyttä. Siis tarkoittaako tämä sitä, että tiskaan käsin siihen asti? Mies naurahtaa ja sanoo nyt vain hihat heilumaan. Olen vielä shokissa. Jatkan sukan neulontaa. En uskalla vilkaista tiskipöydälle.

sukkalankaa, teetä ja supermies

Aamulla tuli himo neuloa. Rupesi neulotuttamaan. Pakko saada ne sukat. Harmi vaan ettei lankaa täältä kotoota löytynyt. Lapset siis autoon ja kohti lankkakauppaa. Poikettiin kaupungissa miehen työpaikan vieressä lounaalla. Auto juuttui lumikinokseen, ei suostunut hievahtmaankaan. Lumi vaan kimpoili sutivista renkeista. Hätäinen soitto miehelle. Rauhallinen ääni puhelimessa: "Jätä siihen, minä työnnän sen pois". Ja niin se työnsi. Ei se ihan helpolla käynyt. Lapset nauraa rätkättivät takapenkillä. Niin hassulta se näytti. Minuakin hymyillitti. Supermies työmiehen sinisessä takissaan.

Päästiin me sinne lankakauppaankin. Noroja kaksi iloista kerää lähti mukaan. Ja 2 1/2 mm sukkapuikot. Hui, kai noilla voi neuloa...

Kupissa tällä hetkellä Clipperin vihreetä teetä. Lähti kaupasta kotiin puhtaasti kauniin pakkauksen vuoksi. Mutta hirmu hyvää tämä on. Ei mikään hukka ostos!

Huomenta helmikuu

Lumi ylttää olohuoneen ikkunan korkeudelle, Tiitiltä otettiin syöttötuolista etukaari pois. Uusi ruokapöytä tuoksuu vielä uudelle puulle. Tyttö tavaa aapista. Juon kiiretöntä kahvikupullista ja otan helmikuun kiitollisena vastaan. Kyllä kevät pian saapuu.