tiistai 2. maaliskuuta 2010

pieni ystävä


Meillä on lainassa aina välillä pikkuinen. Se on lasten ihan paras ystävä. Se ilahduttaa meitä kaikkia suunnattomasti. Kovasti haveilemme omasta pienestä karvisesta kaverista. Tällä hetkellä emme voi kotia koiralle tarjota. Mutta toivotaan että joku päivä se onnistuu. Siihen asti hoivailemme tätä veljeni pientä.
Asiasta sukkalankan.... Toinen pari pitkistä raidallisista on hypännyt puikoille. Päällä on ollut pienoinen neulontalukko. Jospa se tästä pikkuhiljaa avautuisi.

6 kommenttia:

sade kirjoitti...

Ihana pieni karvainen kaveri. <3
Jospa se neulonta lukko siitä aukeaisi. Mulla kanssa raitasukat puikolla(kaiken muun lisäksi) ja eka kohta valmis :)

virva kirjoitti...

Ihania,karkkisia raitoja,uij!
Suloinen vierailija hän kyllä onkin.
Inspiraatiota ja voimia viikon jatkoon!

Nonna kirjoitti...

Oi, tuollainen lainakoira on aika kiva olemassa!

Mulla täällä pöllötehdas käynnissä! Työniloa sulle raitojen kanssa!

Ansku kirjoitti...

Voi pikkuista! Olisikin suloinen, tuollainen sylivauva. Meidän kolkytkiloiset valitettavasti eivät itse tajua kasvaneensa sylistä yli... Yritä sieltä alta sitten pihistä, kun moinen rojahtaa suoraan päälle rapsuteltavaksi.

Hirmu kivoja raitoja!

virkattu lintu kirjoitti...

Sukista on tulossa tosi herkullisen väriset! Pieni vieraannekin näyttää oikein mukavalta. Hienoa että saatte välillä hänet iloksenne :)

Tirpana kirjoitti...

sade: Kyllä se lukko nyt aukesi rymisten... =)

virva: Kiitos! Ja karkki raidat on kovasti omaankin mieleeni.

Nonna: No onnea sinne pöllöjen tehtailuun. Ja lainakoira on ihan paras.

Ansku:Tää tapaus on kyllä tosi pieni ja täysin sellainen sylikoira. Nauratti tuo ison koiran röjähtäminen syliin... Sellaisia hassuja nuo karvakaverit ovat.

virkattulintu: Olen ihan hulluna noihin sukkiin. Aivan ihana neuloa!