tiistai 26. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
Brooklyn
Sillan toisella puolella kävimme kaksi kertaa. Ensinmäisellä kerralle ihailimme Manhattanin öistä siluettia, toisella kerralla kävimme Williamsburgissa. Brooklyn on värikkäämpi, rosoisempi ja ilmavampi kuin Manhattan. Löysimme kadun jonka varret pursusivat käsittämättömän ihania pikku puutikkeja ja kahviloita. Kävimme isossa tehdashallissa, joka oli käytettyjen vaatteiden ostoparatiisi. Tein ihania löytöjä. Jos totta puhutaan, olisin voinut tuoda koko tehtaan arteet mukanani. Ehdottomasti paras ostospaikka koko matkallamme!
lauantai 23. lokakuuta 2010
New york
Ihan mahtavin päivä oli varmasti heti seuravaa saapumisemme jälkeen. Aamulla, aikaerosta vielä sekaisena, heräsimme järkyttävän aikaisin. Lähdimme siis todella varhain hotellilta ja heräilimme kaupungin kanssa samaan tahtiin. Kavit ja panniinit aamupalaksi lähi kahvilasta. Istua ei malttanut. Aamupala kävellessä. Lähdimme hotellilta, joka sijaitsi Broadwayn ihan yläpäässä, kävelemään kohti Manhattanin kärkeä. Tuon tien varrella näimme läpileikkauksen. Kaupunki heräsi, katu leveni, talot suureni. Empire state building, time square, 5 th avenue, 6 th avenue, soho, greenwich village, madison square park, word trade centerin tyhjän alueen ja lopuksi battery park jonka päädystä avautui näkymä vapauden patsaalle. Parhain tapa nähdä ja kokea, on kulkea jalan. Täydellinen päivä. Ja se jatkui Brooklynin bridgen ylityksellä....To be contiuned....
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Rakkaita terveisiä New Yorkistista
Haukkasimme palan isoa omenaa. Jätimme pienen palan sydämistämme kaupunkiin. Matka ylitti odotukset ja täytti toiveet. Välillä piti nipistää itseään, välillä piti vähän kiljahdella.
Nyt aikaero ja paluu arkeen on vienyt kaikki voimat. Tänään tulee hauvakin taloon. Kuvia on paljon. Laitan niitä tänne kun taas ehdin.
Suu silti hymyssä. Kiitos New York!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Ja sitten tuli syksy
Ei, tämä vuoden aika ei ole minun. Syksyinen maisema on kyllä kaunis, mutta muuten voisi jäädä tämä väliin. Tämäkin päivä vahvistaa vain tunnetta. Tihkusade, kiukutteleva kolmevuotias. Täpötäydet bussit. Kuski vaan nostelee hartioitansa eikä ota kyytiin. Mutta kun olisi mentävä muskariin. Ja haettava tyttö eskarista. Niskaan särkee ja vihloo. Tosin se on oma syyni. Se onkin ehkä se piristävin asia tänään. Eilen laitettiin kuva. Siinä se nyt sitten on. Pysyvästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)