Tänään oltiin kummitytön kaksivuotis synttäreillä. Aamulla vedettiin takit päälle ja juostiin pihan poikki ystävälle. Onniteltiin, kahviteltiin ja lapset leikkivät.

Mietittiin ystävän kanssa myös tulevaa muuttoa. Ei asuta enää vierekkäin. Ei voi nähdä silloin kun suurin vertaistuen tarve iskee. Ei voida lähteä päivän päätteksi sauvomaan höyryjä ulos. Ollaan tunnettu melkein seitsemän vuotta, oltu vierekkäin. Ollaan kummeja toistemme lapsille. Autetaan päivittäin toisiamme enemmän ja vähemmän.

Olen myös saanut paljon uusia ihania ystäviä täällä asuessani. Ystäviä joista on muodustunut tärkeitä, toisista jopa sydänystäviä. Nyt me lähdemme pois. Mietin miten lapset tutustuvat ja saavat uusia kaverita , mutta myös sitä miten itse saan kavereita. Nämä ystäväni täällä säilyvät ja ovat tavoitettavissa päivittäin, mutta tarvitsenko myös siellä uudessa paikassa uusia tuttuja. Osaanko enää solmia suhteita. Haluanko edes?