Sain kutsun lähteä viettämään lauantai iltaa ihmisten kanssa joita olen nähnyt viimeksi reilusti yli kymmenen vuotta sitten, yläasteella. Jännittyneenä menin, mutta ilta oli ratkiriemukas. Ihmiset jotka tunsin ystäväninä vuosia sitten eivät ollet muuttuneet suuremmin. Sammoja rakkaita lämpöisiä ihmisiä, aikaiustuneina vain.
Tiesin illasta tulevan haasteellinen laihdutus päätöksen vuoksi. Ja siellähän niitä herrkkuja oli pöydät notkollaan. Pieni pala piiraakkaa, salaattia ja hyvää viiniä. Napostelin illan kuluessa viinirypäleitä. Jännä tunne huomata että se pieni napostelu taitaa olla vain tapa. Saada käsille jotain pientä tekemistä. Viinirypäleet korvasit helposti kaikki sipsit. Ja tieysti pisteenä iin päälle taisi olla tanssiminen yön tunteina ravintolassa. Eihän siinä ehtinyt edes juomaan. Vettä välillä kovimpaan janoon. Aamulla olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Yksi testi läpäisty. Monta vielä edessä...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti