Sain viikonloppuna pienen rakkaan esineen äidiltäni. Mummoni vanha kristallilamppu sai uuden elämän vanhempieni luona. Minä sain siitä muutaman osan itselleni. Olen niin onnellinen, niin pienestä. Pujotin yhden kristallin helmikoruuni. Se sopi siihen kaikessa yksinkeraisuudessaan. Nyt voin kantaa kaulassani pienen palan muistoa. Rakasta sellaista.
3 kommenttia:
On se jännä, kuinka pieni, jollekin merkityksetön asia, tuo kuitenkin jollekin suurta iloa ja paljon muistoja. Oma mummu, kun kuoli halusin itselleni kivet, jotka mummu oli matkoiltaan tuonut. Kukaan muu ei niitä edes kaivannut ja ehkä ne olisi heitetty vaan menemään. Minulle ne on osa lapsuuden leikkejä ja muistoja mummusta.
Ihanaa joulun aikaa!
Hieno...
Kaunis koru ja kaunis muisto! :)
Lähetä kommentti