lauantai 11. heinäkuuta 2009

Vieroitus


Meillä on alkanut vieroitus yötissistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä että mies nukkuu vauvan vieressä, lohdutta, antaa vettä ja silittää. Minä nukun alakerran sohvalla.
Ensinmäinen yö oli henkisesti raskas minulle. Ekan kerran Tiiti heräsi jo kymmeneltä ja huusi tunnin. Oli kauheata istua alakerrassa tekemättä mitään. Tiesin kyllä ettei siellä mitään hätää ollut. Tunnin päästä kuului enää vaimeata nyyhkytystä.
Kun sain unenpäästä kiinni, nukuinkin ihan sikeästi seuraavaan herätykseen joka oli kolmelta. Silloin itku loppui suht nopeasti (noin viisitoista minuuttia).
Aamulla miehen lähtiessä töihin, sängyssä odotti iloinen ja naurava vauva. Annoin aamutissin ja toinen käperti ihan kiinni. Molemmat kädet haroivat kasvojani ja käsiäni. Pieni tuoksui niin hyväle. Nukahdettiin molemmat siihen sylikkäin. Herättiin puolikymmeneltä.
Kaiken kaikkiaan meni siis hyvin. Itselle todella raskasta antaa vauvan huutaa. Mutta ensi yö on varmasti jo parempi (ainakin oma mieli).
Ja tämä vieroitus nyt siitä syystä , että meidän yöt ovat alkaneet olemaan levottomia. Tiiti saattoi herätä kuusi seitsemänkin kertaa yössä. Ja mikkän muu kuin tissi ei auttanut. Ja meillä on myös tämän kuun lopussa miehen kanssa pieni vuorokauden kestävä reissu kahdestaan. Mukava lähteä, kun tietää ettei toinen itke sydäntäraastavasti yötä.

3 kommenttia:

Prisca kirjoitti...

Voih...tiedän NIIN .
Pieni kulta...Tiiti.
Meillä on poikanen ollut 40c kuumeessa. Vaikka tissittely on vähentynyt radikaalisti (aamu+päivällä 2-3 kertaa), nyt kun hän sairastaa tunnen olevani yks kävelevä tutti!
Tänään ei kuumetta eli voiton puolella!
Tsemppiä.Hyvä ratkaisu!Kyl se siitä!
Tiistaina lisää... ;)

anrinko kirjoitti...

Muistan tuon ja tunnen tuskasi.
Mä jouduin lopettamaan imetyksen aivan seinään silloin joulukuussa kun sairastuin. Se oli KAMALAA!!! Raskaampaa mulle kuin pojalle...
Nyt poika aivan kiinni pullossa. Juo yleensä 2 pullollista yön aikana. Siitäkin pitäisi päästä eroon...no jos ennen 2v ikää. =)

Tirpana kirjoitti...

aurinko ja kuu: Kävinkin lukaisemassa sen sun vierotus tekstin uudestaan. muistan kun ajattelin sillon tuskastuneena kun olit kirjoittanut sen, että kohta se on meilläkin edessä... Mutta teillä meni niin nopeasti ja hyvin. Täytyy toivoa tänne samaa. Nyt iltaa kohden taas jännitää..
Tsemppiä teille sairasteluun. Varmasti tilanne tasaantuu kun poikanen taas tervenä. Tiistaina lisää vertaistukeilua =)

Anrinko:Voi kun kurjaa kun joutuu lopettamaan noin yhtäkkisesti... Mutta onneksi se pahin vaihe tuppaa menemään aika nopeasti ohi.