...hän lähtee aikaisin aamulla. Hymy kasvoilla, jännittynyttä puhelua. Äidillä huoli, jännitys ja odotus. Kurkussa tuntuu pala ja silmiä kirvelee. Koulun pihassa tyttö meni reippaasti jonoon. Välillä kasvot menivät mietteliästi kurttuun. Luokka oli valoisa ja avara. Kaksikymmentä pientäisoa istuivat riveissä. Sinne jäi tyttöni. Ovi sulkeutui. Oli aika päästää irti ja lähteä kotiin.
8 kommenttia:
Viime syksynä oli ihan samanlainen sää, kun Auroran koulu alkoi!
Ja sama tunika oli eilen neidillä päällä kuin teillä tänään :)
Se on muuten jollain tavalla outo hetki, ovi sulkeutuu ja sä lähdet kotiin. Etkä muuta voi. Iriti päästämistä.
Ai niin, teillä Hesassa alkoi koulut vasta tänään.
Sateinen päivä...
Mutta hyvin ne siellä pärjää. Tuntuu että meillä äideillä vaikeampaa.
Jotenkin se koulun alku on se hetki kun lapsi kasvaa isommaksi, kohti nuoruutta. Ei ole enää niin riippuvainen, ja hyvä niin! Niinhän se kuuluukin mennä, mutta silti...on se haikeeta.
Ainakin minusta.
voi...tippa tuli linssiin jos toinenkin...tuo irti päästäminen juuri...se on kaikista vaikeinta.
Jonna: Juuri tälläinen kolea ja sysyinen. Ja hyvä vaate valinta siis molemmilla tytöillä =)
villapeikko: Aivan. Hetken mietin pitääkö tähän jäädä. Hölmistynyt hymy huulilla muiden vanhenpien kanssa suuntasimme ulos. Se oli konkreettinen irtipäästö.
Anrinko: niin tavallaan tätä hetkeä odottaa, mutta silti haluisi pitää kiinni menneestä. Mutta onni on tietenkin että lapset kasvaa ja aikansa kutakin.
aurinko ja kuu: Niinpä. Onneksi koulusta tuli pihalle onnellinen, hymyilevä tyttö. Huomenna jo varmasti helpompaa.
huomenna on jo hiukan helpompaa... :) voimia äiteelle, irtipäästäminen on niin kovin vaikeaa...
Siin on pieni koululainen, kirjakulta laukussaan, silmä kirkas hohtavainen, pieni puna kasvoilla,,,
Mirka: Niin onneksi tänään jo helpompi. Taitaa siinä yhdessä päivässä olla vähän liikaakin tunnelatausta.
villasukka: =)
Lähetä kommentti