Vuotavat nenät, yön hiljaisuuden täyttävät yskän puuskat. Kaksi pienintä kipeinä. Syliä ja hellyyttä pitää jakaa. Mikään ei tunnu riittävän. Kaikki muu unohtuu kun hoidan potilaita. Silti tunnen itseni riittämättömäksi. Tunnen hounoa omatuntoa kun toivon pääsäväni ulos, yksin.
Tule jo kevät!
3 kommenttia:
Voih!
Kaikki sympatia ja myötätunto!
Liikuttava kuva...nyt mäkin voin sanoa : mä tiedän...
Jos haluat piristystä,niin seuraa Villaketun blogikeskustelua =D !!
Ja sovitaan jo pian ne picnic treffit -ehkä se jouduttaa kevättä!
voimahalauksia täältä.
-mirka-
aurinko ja kuu: Joo olen käynyt "piristämässä" itseäni Villaketun blogissa. Uskomatonta!!!
Ja jos oot tulossa ens Ihanaan, niin voitais kattoo sitä päivää. Mukavaa.
Mirka: Kiitos! Kävin jo tossa vähän tuulettumassa sauväkävelyllä Kanervan kanssa. Teki hyvää.
Lähetä kommentti