Mukava päivä

Posti toi aamusta Lumianan tekemät ihanat lapaset ja yllärinä kuoresta löytyi samaa sarjaa rintaneula. Suloisuudet.

Tänään suuntasimme porukalla Vantaan Hop Loppiin. Meitä oli 3 naista ja 9 lasta. Ja riemua riitti. Vietimme oikein mukavat kaksi tuntia siellä. Itsekin uskallauduin hurjaan liukumäkeen.. Monta kertaa. Nipisteli mukasti mahanpohjasta. Voi sitä vauhdin hurmaa.

Kameralla ei tahtonut pysyä lasten mukana ollenkaan. Ilma oli täynä riemun kiljuntaa ja silmissä vain vilisti vauhdikkaita pikku otuksia.

Ja illalla vielä ehdin ystävän kanssa Priimaan neuletapaamiseen. Huone täynä erilaisia naisia, jokaisella omia tarinoita kerrottavanaan. Ja tietysti kauppa täynä lankaa. Ja mukaan lähti muutama kerä kotiin viemiseksi.

Tuosta Norosta alkoi muodustumaan iloisen kirjavat säärystimet. Sopii tietysti siihen Noron kaulahuiviin.

Kerrassaan mukava päivä.

Sukat

Saanko esitellä: Tässä ne nyt ovat. Ekat sukkani sitten yläasteen!!! Siis itse tekemät... Lanka isoveljeä, nelosen puikoilla ja ohejeena Novitan perus sukka ohje. Suuri kiitos Kanervalle

joka kädestä pitäen näytti kantapään. Ja kiitos I.H.A.N.A :n tytöille vinkeistä!

Täähän oli ihan juhlapuhe, mutta juhlava on olokin. Oon koko päivän pitäny jalassa enkä raaski ottaa pois... Paljon on vielä parantamisen varaa, mutta on tämäkin alku. Tästä innolla eteenpäin, lisää sukkia tekemään.

Valo

Tule. Löydä minut. Kiedo itsesi ympärilleni. Lämmitä. Minun on ikävä sinua. Liian pitkään olet ollut pois. Siihen asti kunnes taas tapeemme, kiedon itseni väreihisi. Oranssi ja keltainen. Tämän hetken lempivärit.

Meidän koti?

Tässä se olisi. Meidän uusi koti. Minulle ei niin uusi. Olen asunnut siellä lapsuuteni ja nuoruuteni. Se on koti jossa kasvoin aikuiseksi. Nyt, viiden kuukauden päästä tuo koti olisi minun, mieheni ja lapsieni koti. Omat lapseni kasvaisivat ja saisivat omat muistonsa siellä. Kävisivät saman koulun kun minä aikoinani. Tuntuu oudolta. Jännittävältä? Viehättävältä? En tiedä.

Kohta ei voi enää perääntyä. En ehkä haluakkaan? Meidän koti?

Talvisia juttuja

Ollan käyty luistelemassa jo nyt enemmän kuin viime talvena yhteensä. Viime talvi oli niin huono. Sitä vain kokoajan odotti oikean talven alkavan. Nyt ollaan yritetty ottaa kaikki hyöty irti aina kun mahdollista. Tytöt kehittynyt huimasti viime vuodesta. Ja eräs kaksi vuotias pikku poika oli iki onnellinen saadessaan siskon vanhat punaiset luistimet jalkaan. Viis siitä etttei pysynyt kunnolla pystyssä. Hienoa oli saada olla iso. Oma pieni mieheni...

Eilen löysin kauppasta ilokseni oikein mukavat talvikengät. Olen katsellut noita aitoja merkki malleja, mutta lompakon nyörit eivät heltyneet. Sitten löysin edullisemmat kopiot, mutta taatusti yhtä hyvät kuin ne yli puolet kalliimmat saappaat . Ovat kuin isot muhkeat villasukat jalassa...

Tänään I.H.A.N.A..ssa oli mukava päivä. Hyvää seuraa, puikkojen kilinää ja ihanaa kahvia. Melkeimpä toivoisin että tavattaisiin useammin.

Ja lopuksi vielä iloitsen uudesta projektistani. Kyllästyneenä odottamaan villasukkia lahjaksi (kun ei se pukki tänäkään jouluna niitä tuonut), päätin aloittaa tekemään itse. Jännittää, kun viimeksi koulussa tehdyt olivat hieman epäsuhtaiset... Nyt kun ekasta sukasta on saatu kantapää ylitettyä rupeaa itseluottamus kasvamaan. Osaisinkohan...?

Uusia lemppareita

Uusi vuosi on tuonut tullessaan uusia lempi asiaoita.

Ihana Norohuivi (mielettömän muhkea, lämmin ja väritäydellisyys!), lenkkimohairista valmistunut kolmiohuivi ja anopilta jouluna saadut täydelliset lapaset (ostettu Tallinasta ja ah niin lämpöisät!).

Tänään posti toi myös uudituneen Suuren Käsityö lehden. Uutena tilaajana voin sanoa että nappiin meni tilaus. Lehti on saanut uutta ja nuorekkaampaa ilmettä Villaketun ansiosta. Lehti oli myös oikeasti mielenkiintoisempi. Ja tietysti sieltä löytyi myös upean Kanervan hieno kolumni! Tässäpä taitaa olla aineksia uuteen lempi lehteen.

Tapahtui tänään

Tää ajatteli tänään aamulla: "Olen oikein reipais äiti ja vien lapset retkelle".

Kaikki valmistelut sujui hienosti ja lapset pääsi ulos. Tää laittaa vielä lämmintä mehua ja loput piparit eväiks.

Sit nää kävelee jäälle. Ei ollutkaan niin helppoa kun kuulostaa. Jouduttiin raivaamaan tie läpi tajuttoman kaisla/heinä pöheikön (niin ja pienin matkustaja oli vielä vaunu kyydissä). Tultiin jään reunalle ja siinä katsellin että näyttääpäs tuo jää vähän epävakaalta. Ja saman tien kuului skräts ja tää oli sääriä myöten jossain ihme kuravellissä..

No tästä ei vielä annettu masennuksen vallata mieltä.

Lapset kokeillaan mennä jäälle tuon viereisen venesataman kautta.

Sit kun nää pääsee venesatamaan, tajuu äiti että tästä ei kyllä vaunuja jäälle saa. Satama on "nostetettu" ja siitä pitäis laskeutua hirveetä kiviröykkiötä pitkin alas. Vaunut sitten jäi siihen ja kolmen lapsen kanssa jäälle. Kaks kaatuu heti ja lyö päänsä ja itkee. Ja kolmas perässä. Kukaan ei halua enää olla jäällä. Kiipeäminen ylös.

No sitten äiti levittää viltit kun lapset välttämättä siihen halusivat jäädä kuumalle mehulle( Työmaa-alue, traktorit ja kaivurit jyrisi ihan vieressä). Otetaan termarikannu esiin. Ja ei saada auki. Ei vaikka kuinka rystyset valkosina väännän. Nuorempi tyttö ehdottaa jos äiti kävis pyytää työmiehiltä apua... Ei kehtaa.

Nyt itkee jo kaikki ja vauva myös. Ei auta kotiin on lähdettävä.

Nyt jo vähän hymyilyttää. Ainakin saatiin muutama hyvä kuva. Mies ei muuten saanut väännetttyä sitä termaria edes illalla auki. Millä ihmeen puristusvoimilla oon sen vääntänyt kiinni?