En jaksa enää nauttia tästä talvesta. Minulla on kylmä. Kylmyys on kaivautunt syvälle sisään. Ei auta vaikka olisi villaa päällä. Olen syvä jäässä. Mieleni tekee laittaa suuhuni herkkuja, saada lämmintä sisääni makeilla. Tappelen vastaan. Inhoan sitä. Lapset tappelevat vastaan. Ei villahaalaria, ei villahousuja, eikä tuplahanskoja. Ulos lähtö kammottaa. Silti teen sen väkipakolla joka päivä. Haluan vetäytyä. Mennä peiton alle. Nauttia lukemattomista kirjoista. Haluan neuloa pehmeät ja pitkävartiset villasukat. Kaikki omani on niin lyhyet. Hädintuskin nilkan lämmitävät. Onko ketään muuta, joka olisi jo kyllästynyt tähän kylmyyteen?
15 kommenttia:
Istun juuri keittiössä syömässä suklaata ja juomassa kahvia...
Talvihorrosviettini on ollut todella voimakas tänä vuonna ja joudun väkisin repimään itseni ylös ja touhuihin.
En ole koskaan ollut ulkoilu-ihmisiä.Varsinkaan talvi-ulkoilu.
Lapset sen kai jotenkin vaistoavat vaikka yritän olla reipas ja aktiivinen.Meillä ei haluta myöskään pukea mitään ja lapset salaa heittävät sohvan alle pitkiä kalsareita ja lämpösukkia.Olen päättänyt etten tappele.Palelkoon.
Nyt kun talo on vihdoin lämmin olen kiitollinen.En kärsi kylmyydestä niin paljon.
Mutta ihot ovat kuivia koppuroita,hukumme talvivaatteisiin,ulkoiluvarusteita piti kylmän talven takia hankkia hulluna lisää ja omakotiasujalle käy lämmitys todella kalliiksi.Vielä jännitetään miten käy kun ennätysmäärä lunta sulaa pihalla.
Vastauksena kysymykseesi:
Odotan kuin kuuta nousevaa niitä aamuja, kun lapset voivat pukea kevysti ylleen ja ulosmeno on itsestäänselvyys.
Kaunista on, mutta nyt alkaa riittää.
En ole kyllä kyllästynyt talveen. (Tykkään talvesta, oikeasti.)
Meillä tosin on jäätävän kylmä iltaisin vaikka asutaan kerrostalossa, omassa asunnossa.
Mulla villasukat polveen asti. Ja pipo välillä päällä sisälläkin. Lämmittää mukavasti.
Talvikamppeita en hankkinut itselle...olisi ehkä pitänyt. Tuplaleggareissa menin -25 pakkasessakin ja hyvin pärjäsi villasukkien kera. =)
Hep! Minä! Olen umpijäässä.
Kylmyys ei ole kivaa, mutta mielummin tämä kuin ne loskapaskakelit.
Ensimmäistä kertaa miesmuistiin en palele:)Toki ulkona,mutta en enää sisällä!
Olisi se silti kiva kun tulisi kevät ja kesä,mahtuisi taas meidän eteiseen(ne toppavaatteetx4) ja malttaisi olla ulkona kauemmin kuin pakolliset puoli tuntia...
Eikä tarvitsisi joka ilta rasvoo meitin perheen atoopikkoja...
Ei!En taida olla talvi-ihmisiä...
Tänä talvena onkin ollut kylmää, juuri tuollaista sisäistä kylmää mitä kuvailit! Yhtenään on kylmä, ei villasukat, eikä muut auta. Merkittävää.
Minä olen nauttinut kunnon talvesta, pohjoisen tyttö kun alkujaan olen. Tosin olen kyllä varustautunut ulkona huopatossuilla, ja sisälläkin villasukat ja huovutetut töppöset ovat käytössä.
Positiivista on se, että lasten kamat eivät ole koko ajan märät tai ruskeassa kurassa... Ei tarvitse olla varavaatteita koko ajan hollilla!
Tsemppiä sulle! Aurinko paistelee jo eri tavalla kuin kuukausi sitten! Kyllä tämä tästä!
aurinko ja kuu: Voi tuo on niin totista totta. Melkein kun meidän tilannetta kuvailisit. Paitsi tuo lämmitys juttu kotona. Kaikki sympatia sinne ja onneksi on jo lämpöisempää sisällä. Oi joi melkein vedet tuli silmiin tuosta viimeisestä lauseestasi. Mielessäni jo tunsin orastavan kevään.
Anrinko: Minullakaan ei ole kunnon talvivarusteita itselläni. Villahousut kyllä löytyy. Ne ovatkin olleet ihan taivalliset.
Satu:)
Jonna: Niin toisaalta.... Mutta kyllä tässä melkein jo kaipaa loskaakin (hih, empä oisi ikinä uskonut sanovani tuota)
Niinu: Meilläkin menee rasvaa ihan mukavissa määrin Lapset ja mies omaavat tuon atooppisen ihon myös.
Nonna: Kiitos tsemppauksesta. :) Ja kyllähän se aurinko kokoajan muuttuu ja tulee lähemmäksi. Huopikkaista haaveilen. Nekun ovat aika hintavia ja täällä etelessä niillä ei ole kauheasti käyttöä ollut. Paitsi nyt tietysti olisi...
En olisi koskaan uskonut että odotan näin kovin kevättä kun nyt. Kovasti aina tykännyt talvesta ja lumesta. Mutta nyt tuntuu jo tosi kypsältä. Ja olen ulkoilmaihminen, mutta nyt en enää jaksa kun pieni vajaa vuosikas raivoaa michelin-ukkona, ei halua vaunuihin, kun pitää päästä tekemään saa mun isoveli, ei pääse maassa kunnolla liikkumaan, eikä tarttumaan paksuilla tumpuilla mihinkään. Voi sitä turhautunutta huutoa.
Odotan juuri samaa kun aurinko ja kuu - että saa muksuille pukea vaan kengät ja hupparin niskaan. :)
I'm feelin' it!
Lohduttaudun sillä että onneksi enää pari hassua kuukautta, ja kevät on jo vauhdissa.
Mutta kamalan kylmä kyllä on. Varpaat jäässä tänäänkin tuolla seisottu. Pitäis kai liikkua enemmän niin lämpenis.
Taidan olla erilainen, kun ihan oikeasti nautin vieläkin näistä pakkasista. Oikea talvi on niin harvinaista herkkua näillä meidän leveysasteillamme, että aina kun harmittaa, muistelen niitä loskatalvia, joita on takana useampi. Peiton alle piiloutuminen, suklaa ja kirja kuulostavat kyllä silti vastustamattomilta.
berlin: No meillä on myös tuollainen michelin-ukko!
Laura:jaksaa jaksaaa... vilä ne pari kuukautta(kuulostaa ihan julmatun pitkältä ajalta)
Kirjailijatar: Kyllähän kaikkein kylmimpien päivien ajaksi, joku peittojen alle hautautumis laki olisi oltava. Ja mukava kun joku pystyy tästä talvesta nauttimaan. Onhan tämä harvinaista herkkua.
musta on ihanaa kun on kunnolla lunta, ne loskakelit inhottaa. mutta en kyllä välittäis enää näin kylmistä päivistä. oon vilukissa, en tykkää talviulkoilusta, muuten kun jos pääsen kävelylle. paleltaa koko ajan sisälläkin. tekisi mieli laittaa kaikki villaneuleet päälle ja silti paleltaa sisäisesti. hhhrrrr.
Tuo syvä jäässä on oikea sana, siis sille miltä minustakin tuntuu. Jotenkin on sellainen olo ettei sasi valittaa kun kerrankin on kunnon talvi, mutta kun paleltaa!
minä olen kyllästynyt. En ole ollenkaa ntalvi-ihminen ja täällä 'pohjoisessa' sitä on edessä vielä kolme kuukautta. Blääh.
Lähetä kommentti